Älä sokaise minua valollasi, äläkä peitä minua varjollasi

(Pahoittelut, että tässä yhteiskuvassa Nevralla on vielä vanha peruukkinsa- sai uuden vasta tuossa viime jouluna näkyen postauksen muissa kuvissa )

Heipati hei!

Ajattelin, että olisi kiva avata teille tänne enemmän muitakin tarinoita kuin Kirottujen kehä, jota tuli tuossa viime vuonna aika paljon käsiteltyä. 

Esimerkiksi Valo ja Varjo, jota olen kehitellyt kovasti jo vuosia olisi hyvin avattavissa  ainakin hahmoiltaan.

Tähän tarinaanhan kuuluvat siis:

Valkrist

Nevra 

Umbra

Aprinde

Swan 

Valravn

Azarel

Kuten jo mainittu tarinan nimi on tosiaan Valo ja Varjo ja teemaltaan määrittelisin sen todennäköisesti romantasia  sävytteiseksi tarinaksi, jossa rinnastetaan valon ja varjon välistä suhdetta toisiinsa niiden edustamien pääähenkilöiden rakkaustarinan kautta.

Olen ideoinut ja työstänyt tätä tarinaa jo vuosien ajan ja alan olla aika loppusuoralla sen valmistumisen suhteen :D

Tässä postauksessa siis jo ihan pääpiirteitä tarinasta, josta tuli julkaistua aiemmin jo prologi tänne blogin puolelle- lukaiskaa ihmeessä sekin :) 

Tarinassa maailma on siis jakautunut kahteen maahan; Valon ja Varjon valtakuntaan.

Nämä kaksi imperiumia ovat olosuhteiltaan täysin toistensa vastakohdat; aurinko ei laske koskaan Valon valtakunnassa eikä  myöskään nouse Varjon valtakunnassa.

Liiallisen auringonvalon ja sen puutteen aiheuttaessa terveysvaikutuksia eivät kansalaiset valtakunnissa ole järin pitkäikäisiä- lukuunottamatta hallitsijoita, jotka ovat oikeutettuja omaan valoon tai varjoonsa vastakkaisesta valtakunnasta.

Nämä hallitsijat- juuri valtaannousseet Valkrist ja Nevra eivät kuitenkaan ole sen helpommassa/mukavamassa elämäntilanteessa.

Valkrist on alkanut kyllästyä koko Valon valtakuntaan potiessaan jatkuvaa päänsärkyä porottavan auringonpaisteen johdosta- hän ei ole järin hyvissä väleissä oman varjonsa Umbran kanssa, josta ei täten ole hänelle juurikaan suojaa(voimillaankin hän pystyy itse vain vahvistamaan porotusta helpottamatta oloaan täten yhtään :/).

Nevra ei vuorostaan haluaisi nousta isänsä ja isoveljensä Valravnin varjoista- joissa on pystytellyt koko elämänsä ajan- valtakuntansa hallitsijaksi.

Vaikka hänellä on oma valonsa Aprinde, joka piristää häntä kaikkina päivinä ei mikään tunnu tätä lukuunottamatta olevan kohdillaan.

Eräänä aamuna kaikki kuitenkin muuttuu.

Valkrist päättää karata pois Valon valtakunnasta jättäen varjonaan toimineen Umbran matkastaan.

Tiedostaen suuret riskit, joita hän ottaa ilman varjoaan hän suuntaa kohti tuntematonta. 

Taakse jäänyt Umbra jää vuorostaan hautomaan koston omaista katkeruutta.... 

Koska Valkrist on Valon valtakunnan edustaja- vieläpä itse hallitsija ilman varjoaan- ei hän kykene suuntaamaan Varjon valtakuntaan- ei ainakaan ilman pelkoa poishaihtumisesta.

Niinpä hän suuntaa neutraaleimpaan paikkaan, minkä vain valtakuntien välillä tietää; ajattomaan maan kaistaleelle, joka sijaitsee valtakuntien välissä. 

Täällä ei aurinko porota, muttei myöskään varjo valtaa uhkaavasti alaa itselleen.

Valkrist haluaisi kovasti olla yksin, mutta tuleekin törmänneeksi matkallaan oman valtakuntansa kansalaiseen Swaniin, joka on aivan ihmeissään miksi hän jättäisi uljaan valtakuntansa hetkeksikään yksin.

Nuori naisen alku onkin aika tolaltaan, mikä aikaansaa voimakasta turhautumista Valkristissa.

Koska Swan ajattelee kuitenkin vain Valon valtakunnan parasta (ollen samalla salaa ja varsin näkyvästi ihastunut nuoreen valtiaaseensa) Valkrist päättää myöntyä kääntymään takaisin. 

Kotona palatsissa häntä vastassa on kuitenkin valitettavasti hänen isänsä -häntä edeltänyt valonvaltias Valkyon- joka on enemmän kuin pettynyt poikaansa, joka ei ole osannut arvostaa "oman varjonsa" tuomaa suojaa, vaan on lähtenyt liikkeelle ilman tätä ( mitä todennäköisemmin itse varjo eli Umbra  meni kielimään Valkristin liikkeistä  aiemmalle valtiaalle, sillä hän on läksytyksen aikana itse paikalla ). 

Valkrist on kuitenkin niin väsynyt ja turhautunut, ettei jaksa taistella isäänsä vastaan, vaan vannoo pitävänsä Umbran aina vastaisuudessa lähellään (mainitsematta tietenkään retkensä todellista tarkoitusta eli karkaamista).

Muutamaa yötä myöhemmin Valkrist havahtuu kesken olemattomien uniensa -auringon paistaessa yötä päivää Valon valtakunnassa- päättäen suorittaa retkensä ajattoman maan kaistaleelle loppuun.

Tällä kertaa hän ei kuitenkaan voi muuta, kuin ottaa Umbran mukaansa. 

Samaan aikaan kyseisellä kaistaleella oleilee jo toinen nuori, väärin ymmärretty mies nimittäin varjonvaltiaan alku Nevra. 

Hän on Valkristin tapaan vastikään astunut valtiaan asemaansa, mutta ei viihdy siinä sen paremmin. 

Nevra on näes aina elänyt varjoissa- edeltäjänsä ja isänsä valtias Karanlikin sekä isoveljensä Valravnin, josta piti tulla seuraava varjon valtias. 

Tämän valon kanssa kaikki ei kuitenkaan mennyt vuosia sitten niin kuin olisi pitänyt, minkä johdosta Karanlik päätti turvautua nuorempaan poikaansa, jonka oli lykännyt aiemmin vain sivuun ja varmistanut tämän tieltä pois pysymisen kaltoinkohtelulla ja väkivalloin ( tästä jäi Nevralle ikuiset arvet niin fyysisesti kuin  henkisestikin).

Kun nuoren miehen pitäisikin nyt nousta vuosia varjoissa oleilunsa jälkeen suoraan valokeilaan tuntuu kaikki hänestä ahdistavalta ja mahdottomaltakin.

-Pelkäähän Nevra syystäkin edelleen isäänsä ja samalla veljensä mahdollista katkeruutta, otettuuaan tämän paikan uutena varjon valtiaana. 

Niinpä, koska hänellä ei myöskään ole ketään ystäviä lukuunottamatta omaa valoaan, sokeaa, mutta siitäkin huolimatta varsin pirteää Aprindea hän on päättänyt pysytellä ainakin alkuun pienemmässä roolissa hallitsijan tehtävissään. 

Tältä pohjalta hänen onkin ollut helppo livahtaa ajattoman maan kaistaleelle miettimään tilannettaan sekä viettelemään aikaa yhdessä Aprinden kanssa, joka pitää kovasti siitä kun Nevra kuvailee hänelle ympäristöä, jota hän ei itse näe. 

Tällä kertaa kuvailun kohteeksi päätyvät myös Valkrist ja Umbra, jotka saapuvat paikalle aivan yllättäen kaukaa, vastakkaiselta rajalta.

Ensi kohtaamisellaan nuoret miehet kohtaavat ensi kertaa niin toisensa kuin vastakkaisen valtakunnan edustajan omine ennakkokäsityksineen toisistaan.

Esimerkiksi Valkrist luulee alkuun Nevran kidnappanneen Aprinden "julman Varjon valtakuntalaisen" tavoin ja tekevän tälle jotain pahaa.   

Valkristin vannottaessa suureen ääneen, ettei kukaan satuta hänen valtakuntansa kansalaisia Umbra onnistuu kuitenkin vakuuttamaan hänet siitä, että kyseessä on vastaava parivaljakko kuin hekin ovat- tällä kertaa vain toisinpäin; Varjo hallitsevana ja Valo suojaavana osapuolena. 

Koska Umbra on tullut myös aiemmin Varjon valtakunnassa eläessään tavanneeksi Nevran ja sieltä nykyisiin tehtäviinsä siirtyessään Aprindenkin ei Valkristilla ole varaa väittää vastaankaan.

Nevrankin avauduttua hieman - epäiltyään hetken aikaa, kuinka hienohelmainen Valkrist Valon valtakuntalaisena hänen isänsä puheiden pohjalta todella onkaan- he onnistuvat keskustelemaan huomaten, kuinka paljon samaa heissä kahden eri kansan edustajana todella onkaan. 

Tajutessaan, että he molemmat ovat todella vieläpä oman kansansa  valtiaita jakaen niin saman arvomaailman kuin taakan harteillaan on aivan selvää, että he tapaavat vielä uudestaan.

Pari yötä myöhemmin Valkrist suuntaakin takaisin ajattoman maan kaistaleellle Umbra edelleenkin mukanaan.

Oman varjon läsnäolo ei kuitenkaan häiritse Valkristia enää yhtä paljon kuin aiemmin, eikä hän siedäkään tätä turhaan, sillä kuin sanattomasta sopimuksesta Nevra on jälleen paikalla.

Tällä kertaa molemmat haluavat tietää toistensa valtakuntien elämästä sekä henkilökohtaisempiakin asioita- Nevra miksi Valkrist oli pakenemassa pois valtakunnastaan ja Valkrist Nevran arpien tarinan. 

Valkrist avautuu tuohtuneena päänsärystään saamatta kuitenkaan vastausta omaan kysymykseensä.

Kun he alkavat tämän tapaamisen myötä tavata säännöllisesti ei Valkrist anna tietämättömyytensä kuitenkaan häiritä, sillä hän kokee päässeensä lähelle Nevraa sekä tunnetta, joka tuntuu paremmalta kuin mikään koskaan aiemmin hänen elämässään.

Useamman viikon tapaamistensa jälkeen nuorten miesten ystävyys alkaa muuttua syvemmiksi tunteiksi, sillä Valkrist ja Nevra rakastuvat.

Tunteista puhuminen, saati toisen koskeminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä uskovathan he edelleen aikaansaavansa toisilleen jotain pahaa.

Eräänä päivänä, kun Umbra ja Aprinde eivät ole heidän rinnallaan, vaan ovat Umbran mukaan "suunnanneet vähän kauemmaksi jakamaan jotain yhteisestä menneisyydestään".

Valkrist päättää kuitenkin toimia ja paljastaa epätoivoisiksi muuttuneet tunteensa. 

Valkrist: Sitä tunnetta, jota minä olen alkanut tuntea sinua kohtaan sanotaan rakkaudeksi.

-Tiedän, se on hullua, mutten voi sille minkään ja toivon että ymmärrät mitä tarkoitan, kun-.....

Nevra: Ei tarvitse huolehtia-kyllä minä ymmärrän....

Mutta vaikka tuntisinkin samoin sinua kohtaan me emme voi. 

Me olemme Valo ja Varjo, toistemme vastakohdat ja jos koskemme toisiimme tuhoudumme kumpikin....

Valkrist: Sehän on vain ikivanha taru! Sitä paitsi minulle on se ja sama, vaikka kuolisinkin koskiessani sinua!

Suudellessani sinua!

Minulla ei näes ole elämässäni mitään menetettävää.

-Ei mitään muuta paitsi sinä, ellet suutele minua nyt ja vastaa yhtä lailla tunteisiini....

Valkrist: Tee se!

Kun suutelen sinua nyt, niin  vastaa siihen ja suutele sinäkin minua!

-Ja jos kuolemme tai tuhoudumme teemme sen ainakin yhdessä, eikä kumpikaan menetä elämässä siten yhtään mitään....

Nevran lopulta vastatessa viimeisimmän kuvan mukaisesti  Valkristin suudelmaan valo ja varjo kohtavat käytännössä  ensimmäistä kertaa.

- Eikä kumpikaan heistä tuhoudu tms. vaan näkymä on suorastaan henkeäsalpaavan kaunis.

Valon ja varjon kohdatessa syntyy näes tasapaino ja harmonia , jotka sykähtelevät heistä kahdesta kuin yhtenä sydämen lyöntinä ympäristöönsä aikaansaaden rauhan ja vakauden tunteen, mitä kahden niin päinvastaisen valtakunnan välillä ei ole aiemmin tunnettukaan.

Tunteikkkaan ja intohimoisen ensisuudelmansa jälkeen nuoret valtiaat jäävät maistelemaan ajatusta toisistaan parina pitäen siitä selvästi, sillä  suudelman jälkeen Nevrakin pehmenee jo ajatukselle heistä kertoen arpiensa tarinan ja ristiriitaisesta suhteesta isäänsä.

Kuullessaan tämän Valkrist vannoo suojelevansa Nevraa vastaisuudessa vaikka hengellään, ettei tälle sattuisi enää mitään pahaa.

Tämä saa heidät kiettoutumaan uudestaan vain entistä kiihkeämnpään suudelmaan, jonka aikana kumpikaan ei huomaa paikalle palaavia Umbraa ja Aprindea, joista näkevämpi osapuoli eli Umbra tulee myös nähneeksi kaksikon kietoutuneena toisiinsa. 

Alkujärkytyksensä jälkeen hän suorastaan ilahtuu näkemästään, sillä yritettyään houkutella Aprindea rinnalleen kapinaan valtakuntia vastaan ja epäonnistuttuaan siinä hän näkee Valkristin uudessa, salatussa ja kielletyssä suhteessa mahdollisuuden epäilyksien herättämiselle ja ennen kaikkea sekasorron synnyttämiselle Valon valtakunnassa.

Umbra ei ole kuitenkaan  ainut, joka todistaa kyseistä suudelmaa, sillä myös Valravn- Nevran alkujaan kivestä muovattu veli- on seuraillut jo pitkään "pikkuveljensä" touhuja Varjon valtakunnan rajojen ulkopuolella löytääksen tämän yksin vietetyistä hetkistä heikon hetkeen, jolloin voisi itse iskeä ja hoidella täten veljensä tieltään palatakseen takaisin varjon valtiaan ykkösperilliseksi rinnallaan tällä kertaa Nevran valo Aprinde.

Nähdessään veljensä kuitenkin suutelemassa Valkristin kanssa hän tietää saavansa varjon valtias Karanlikin jo puolelleen ja mahdollisesti ihan luvan kanssa tappaa Nevran.

Mitä siis käy? 

Onko Valravn se joka murskaa nuorukaisten välille syttyneen rakkauden tappamalla Nevran vai Umbra kertomalla heidän suhteestaan käytännössä kolmantena pyöränä olevalle Swanille johtaen heidät suhde sotkuun ja suunnattomiin sydänsuruihin?

Valkristin ja Nevran tarina on tältä osin vielä ihan vähän auki- varmaa on vain se, että he molemmat kuolevat😟

Heidän kuoltuaan esiin nousee kuitenkin varmuudella myös Azarel- henkimäinen ja maaginen mieshahmo, jossa yhdistyvät niin Valkristin kuin Nevran voimat ja piirteet.....

Katsellaan siis millaiseksi tarina lopulta kokonaisuudessaan muotoutuu- sitä kun on työstelty jo niin kauan ja enää kunnon loppuratkaisu olisi enää löytämättä.

-Kyllä sitä etsivä kuitenkin löytää ;D!

Tässsä vielä yleistä tarinan hahmoista:

Valkrist

- Jokseenkin kyllästynyt elämäänsä, eikä häntä kiinnostaisi yhtään elää ketään varten. 

- Valkristin kanssa voi olla vaikea rakentaa ihmissuhteita, koska vaikka hän on välittävä ja rakastavakin ei hänellä ole juurikaan haluja miellyttää ketään.

(Näin on siis ennen Nevraa, jolle hän olisi valmis antamaan aivan kaikkensa <3 ). 

- Koska Valkrist tiedostaa roolinsa valon valtiaana, ei hänellä toisinaan ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia" kunnon johtajan tavoin" kansansa hyväksi. 

Usein kansaa koskevat päätökset on kuitenkin tehty niin, että niistä päästäisiin vain eroon mielentilan ollessa niitä tehdessä yhtä lailla äreä ja turhautunut jatkuvan auringon porotuksen aikaansaadessa pahaa päänsärkyä nuorelle valtiaalleen.

Nevra

- Lykättiin lapsena isänsä, varjon valtias Karanlikin toimesta vain sivuun varjoihin, koska hän oli "vain nuorempi ja heikompi poika" ja täten isälleen täysin hyödytön ja merkityksetön. 

Isä varmisti poikansa sivussa pysymisen erittäin väkivaltaisin keinoin jättäen pojalleen todella kipeät ja syvät arvet niiin sisäisesti kuin ulkoisestikin. 

Tämä teki Nevrasta sellaisen kuin hän on nyt; jokseenkin epävarman, hiljaisen, syrjään vetäytyvän ja aran ja ennen kaikkea hyvin alistuvan persoonan isänsä silmien alla.  

- Kun Nevran veljen, Valravnin valo teki itsemurhan päästäkseen "kauheista tehtävistään"varjon valtiaan valona ja täten lopullisesti pois Varjon valtakunnasta kuoleman kautta nosti poikien isä kuopuksensa veljensä paikalle uudeksi valtiaaksi, koska tiesi, ettei Nevra olisi yhtä uhkaava ja pelkoa herättävä hahmo kuin veljensä.

Nevralle itselleen varjoista suoraaan valokehään siirtyminen ei ollut kuitenkaan mieluisa kokemus, mutta mitä muutakaan hän saattoi tehdä miellyttääkseen isäänsä? 

- Ennen Valkristin tapaamista viihtyy Nevra aika lailla vain itsekseen/Aprinden seurassa, joka on hänen omana, varjon valtiaan valona osa häntä. 

Umbra

- On luonteeltaan melko myrkyllinen. 

Vaikkei hänen tunteistaan useimmiten ota ulkopuolisen silmin selkoa, koska esiin tulee aina vain ironisia ja piikitteleviä kommentteja yms. 

on Umbra sisältään todella päättäväinen ja itsevarma. 

-Hän suhtautuu kaikkeen aivan kuin koko maailma hänen ympärillään olisi vain yhtä suurta peliä, jota hän pystyy hallitsemaan ja kontrolloimaan ( todennäköisesti haluaisikin todellisuudessa tehdä niin...)

- Umbra taitaa loppupeleissä olla aika yksinäinen. Hän ei vain kaikessa yksinkertaisuudessaan tule toimeen kenenkään Valon valtakuntalaisen kanssa ja uuden valon valtiaan varjona se tekee tilanteesta vain entistä vaikeamman.

Aprinde

- Todella lempeä ja hyväsydämminen persoona.

Aina tosi mukava kaikille, myös silloin kuin sitä ei vaadittaisi.

- Fyysisesti jo ihan luonnostaankin sokeutensa pohjalta heikompi  pitämään puoliaaan, mutta sosiaalisesti todella sisukas ja osaa todella sanoa mielipiteensä asioista. 

-Edellä mainitusta vahvuudestaan huolimatta Aprinde antaa silti usein  kohdella itseään epäoikeudenmukaisesti. 

Onneksi hänellä on kuitenkin "isäntänsä" Nevra, joka osaa kyllä lohduttaa ja tukea valoaan pahimmissakin tilanteissa. 

- Aprilla on paljon näkemyksiä ja mielipiteitä ja hän onkin todella 

rento ja mitä parhain keskustelukumppani. 

-Rakastaa arjen pieniä iloja ja saa riemua pienemmistäkin asioista, vaikkei itse näekään mitään. 

Swan

- Kasvoi yhdessä tulevan valon valtiaan Valkristin rinnalla ja heidän ystävyytensä syveni Swanin kohdalla rakkauden tunteiksi heidän  ollessaan vielä teini-ikäisiä.

- On perusluonteeltaan avoin, ystävällinen, rohkea, älykäs. harkitsevainen ja hyvin isänmaallinen pyrkien usein toimimaan niin kuin olisi Valon valtakunnalle parhaaksi.

Osin tämä voi olla keino yrittää tehdä vaikutusta Valkristiin- pitäisihän valon valtiaan rinnalla olla oikeudenmukainen ja- tietoinen kumppani tai jopa puoliso- mutta samalla eräänlaista itsesuojelua. 

Swan kun ei pidä ollenkaan Varjon valtakunnasta tai sen kansalaisista, mikä näkyy erityisen hyvin Umbran seurassa, vaikka tämä onkin Valkristin varjo, joka turvaa tälle pidempää elämää.

-Swan on siis ulospäin todella vahva ja tietää mitä haluaa ja tekee,  mutta samalla sisimmältään varsin herkkä. 

Hänen tunteitaan Valkristiin voisi jopa pitää hänen heikkoutenaan, sillä vuosien saatossa ne ovat pääässet kasvamaan jo niin vahvoiksi, ettei rukkasten saaminen taida olla Swanille edes vaihtoehto....

Valravn

-On muovattu alkujaan korppi patsaasta, koska varjon valtiaalla ei ollut vielä tuolloin perillistä.

Saadaksen sellaisen valtias  hyödynsikin pimeimpiä varjo voimiaan luoden itselleen sopivan pojan nimeten tämän yliluonnollisen korpin patsaan mukaan.

- Jo alkuperänsä pohjalta Valravniin jäi henkistä kylmyyttä ja kova pinta, mikä teki hänestä fyysisesti suht voittamattoman.

Varjon valtias Karanlik oli kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen nimittäessään upeasta luomuksestaan ja "esikoisestaan" seuraajansa.

- Koska Valravn menetti asemansa vain koska hänen valonsa teki pelkojensa pohjalta itsemurhan ei hän tullut käytännössä tuottaneeksi pettymystä valtias Karanlikille, vaan sitä vastoin osoittaneeksi kuinka kunnioitetttavan hurjia varjon valtiaat osasivatkaan olla, vaikkeivät aina tehneetkään mitään kauheaa( vain ajatuksen herättäminen tästä riitti ).

Koska valtiaan asema kuitenkin edellytti hänen rinnalleen Valon valtakunnan edustajan olivat mahdollisuudet olemattomat, sillä ketä tahansa ei kuitenkaan otettu/hyväksytty kyseiseen tehtävään ja ainoa siihen hyväksytty nainen, sokea Aprinde oli jo siirretty Valon valtakunnasta Karanlikin todellisen, fyysisen esikoisen- Nevran- valoksi, johtaen tätä kohti Varjon valtiaan valtaistuinta, jota aiempi valtias ei halunnut jättää hetkeksikään tyhjäksi.

-Omaa kauheat katkeruudet syvällä sisimmässään "veljeään "Nevraa kohtaan.

Onkin todella veren ja kostonhimoinen mies, joka tekisikin mitä vain saadakseen valta-asemansa Varjonvaltiaan ykkösperillisenä takaisin.

Azarel

- En ole oikein varma mitä kertoisin Azarelista, paljastamatta mitään liikaa....

Kerrottakoot siis vain, että hän on mystinen, henkimäinen mies, joka ilmestyy kuin tyhjästä. 

Hänessä yhdistyy niin Valkristin kuin Nevran piirteitä ja hän hallitsee niin valon kuin varjon voimia.

Suunnittelen ja kehittelen tarinan vielä aivan loppuunsa ja kun niin on tehty eiköhän tästä kuulla ja nähdä vielä hahmoineen kaikkineen  enemmänkin sisältöä :) 

Vuosien työ tulisi siis viimeinkin päätökseensä- sitä kovasti odottaen😅👍

Kiitos ja moi, mukavaa lauantaita kaikille 🖤