Suden sydän luku 3

Heido!

Näin alkuun sen verran, että kyllä se lumi ja ns. muuttunut vuodenaika onnistuivat vaikuttamaan kuvaamisen suhteen eritoten tän kuvatarinan osalta. Pahoittelut siis että tätä uusinta osaa piti odottaa näinkin kauan. Kuvailin tossa kesän aikana muuten tosi paljon miun nukkeja, mutta valitettavasti ehdin kuvata vaan tän yhden osan tähän tarinaan. Pitääkiin katsoa kokoasinko niistä muista kesän kuvista postauksen tänne- sellaista postausta kun en oo koskaan aiemmin tehnytkään...😅🤔 Ja tarinan osalta pidetään lippu korkealla ja suunta tästäkin osasta vaan eteenpäin😄👍🏼

 Pitemmittä puheitta asiaan!  

Edellinen osa kannattanee käydä kertaamassa vielä täältä

Suden sydän

Luku 3: Etsivä löytää

*juoksuaskeleet hidastuvat kävelyksi 

Kromi: Meidän on parasta kiirehtiä niin kauas kylästä kuin vain ehdimme. 

Kromi: Onneksemme pääsimme lähtemään tuolta suutarilasta jo nopeammin kuin osasin odottaa.

Rashi: Niin, lähdimme tosiaan aika ripeästi....

Kromi: Mitä pikemmin sen parempi, jos minulta kysytään. Saammepa ainakin aikaa ja rauhaa puhua siitä aiheesta, jonka itse toit jo suutarilassa esiin.

Rashi: *hätkähtää* Siis m-mistä muka? 

Kromi: Mainitsit Orubelle, ettei sinulla ole vakituista työpaikkaa missä kävisit päivästä toiseen.

Ymmärrän kyllä jos haluat piilotella sitä, mutta minua kuitenkin kiinnostaisi tarkoititko sillä siis, ettei sinulla ole kylämme tavan mukaan jo syntyessä määräytyvää ammattia ?

Rashi: Mitä ihmettä hän oikein puhuu? Tietysti minulla on synnyinammatti niin kuin kuuluu ja kuten kaikilla muillakin on! 

Rashi: Oma ammattini toteutuu vain hieman eri tavalla....

Kromi: No, rohkeasti vain, en minä sinua syö eikä tässä lähettyvillä ole ketään ystävistäni, joka voisi pyynnöstäni tehdäkin niin. 

Rashi: Ja mitä hän tuollakin tarkoittaa... 

Tietysti, tietysti minulla on oma synnyinammattini, ihan niin kuin kaikilla muillakin on.

Rashi: Olenhan sentään vieläpä itse Rhisiart Andreas Stefen Hale Igor Obernikus- Obernikuksen taloudellisen mahtisuvun kuopus ja siten...no...merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa. 

Rashi: Minkä pohjalta en voikaan muuta kuin järkyttyä noista epäilyistäsi.

Ellet sitten vain hae minusta jotain vikaa Orubea varten, niin että saisit hänet takaisin itsellesi. 

Tai kukaties yhtäläisyyksiä itseäsi varten, niin että me voisimme olla yhdessä, vaikka johan minä jo sanoin että olen täysin hetero, enkä muuksi muutu.

Kromi: Okei, okei, okei lienee parasta tehdä pari asiaa näin alkuun selväksi.

Ensiksikin nimesi tai *Obernikuksen taloudellinen mahtisuku" ei sano minulle mitään.

Toiseksi, kuten jo suutarilassa sanoiin  Orube on minulle vain työtoveri,  vanhempieni palkollinen eikä merkitse minulle tunnetasolla sen enempää.

Kromi: *seuraa Rashia katseellaan* Ja kolmanneksi en ole tavoittelemassa sinustakaan kumppania itselleni, sillä olen vähintään aivan yhtä hetero kuin sinäkin.

Kromi: Ja no,  ymmärrän kyllä että nämä kysymykseni hämmentävät Rhisiart mut-

Rashi: Rashi, sano Rashi- se on nimeni nykyisin.

En halua kuulla tai sen suuremmin käyttää aiemman elämäni nimeä enää koskaan... 

Kromi: Hyvä on, jos kerran niin haluat, Rashi.  

- Olin joka tapauksessa sanomassa, että kysymykseni varmasti hämmentävät, mutta siitä huolimatta minun on saatava niihin rehelliset vastaukset. 

On näes olemassa eräs asia, mikä on vaikuttanut elämääni aina sen alusta asti ja vaikuttaa siis edelleen. 

Kromi: Se liittyy kylämme perinteeseen, jonka mukaan kaikki saavat elämänsä ammatin jo syntyessään.

-Siis kaikki muut paitsi minä -en omaa enkä perittynä vanhemmiltani. 

Kun mainitsit Orubelle omasta tilanteestasi innostuinkin ihan vain sillä, etten todella olisi kylämme ainoa kummajainen jona kaikki minua pitävät....

Että olisi todella olemassa joku toinenkin ammattiton, jolla olisi sen sijaan ehkä jopa yhtä lailla oudoksi tuomittu erityistaito, mikä....

Rashi: M-mutta johan minä jo sanoin; minulla on oma synnyin ammatti.

Kaikilla kylämme asukkailla on- niin valitettavaa kuin se joidenkin vapauksien suhteen onkin...

Se ettei sinulla ole kuulostaa aivan mahdottomalta.

Ja mistä ihmeen erityistaidoista oikein puhut?

En ole ikinä kuullutkaan sellaisista.

Kromi: *turhautunut puuskahdus kun kääntyy hieman poispäin* Miten voi olla mahdollista, että viimeinkin kun löysin jonkun kaltaiseni henkilön, joka vaikutti alkuun ammatittomalta ja tietyllä tapaa erilaiselta todellisuus kääntyykin minua vastaan!

Hän ei ole edes tiennyt, että kylässämme on tasan tarkkaan yksi ammattia vailla oleva nuori ja se olen minä! 

Kromi: *puree hampaat yhteen* Raahasin hänet tänne siis aivan turhaan....

Kromi: No kun kerran on niin, ettet edes näin etukäteen tiedä minusta, koko kylän suhtautumisesta minuun saati taidoistani mitään niin lieneekin vain parempi niin.

Onpa ainakin yksi kyläläinen, joka ei tuomitse minua erilaisuuteni pohjalta...

Kromi: Meidän onkin varmaan vain parempi palata 

takaisin kylän puolelle- minun suutarilaan, vaikka en sinne haluaisikaan ja sinun...no, sen taloudellisen mahtisukusi luo..

.

Rashi: En kuules aio palata sukuni luo enää koskaan. 

Sitä paitsi kun nyt kerran aloit avautumaan niin olisi kyllä kiva tietää, mitä niillä erityistaidoilla oikein tarkoitat. 

Onko sinulla siis jonkinlainen supervoima? 

Tai... voisinko jopa minä saada sellaisen? 

Kromi: Enpä kuule oikein tiedä...

Sinä vaikutat olevan kokonaisuudessaan jotenkin niin tietämätön kylän asioista

-eritoten minusta.

Kukaan kun ei koskaan tule sen suuremmin tutustumaan minuun....

Kromi: Minä kun katsos osaan puhua eläinten kanssa.

Rashi: *jää sanattomaksi*

Kromi: No sen kun tuijotat mutta totta se on, joka sana. 

Ja jos mielesi tekee nauraa pilkallisesti tai juosta karkuun, niin siitä vaan; olen tottunut siihenkin. 

Kromi: Jo aivan pikkulapsesta asti, kun kätilöt julistivat sairaalassa vanhemmilleni, ettei minulla tule olemaan minkäänlaista ammattia olen saanut vain nyhjöttää eri työpaikoissa halveksivien katseiden sekä valvovan silmän alla löytämättä kipinää mihinkään alaan saati pääsemättä helposti lähellekään metsää, joka voisi ainakin antaa minulle jotain omaa! 

Rashi: Okei, okei....selvä...rauha....

Rashi: *kädet ylhäällä* Minulla ei ole mitään sinua tai erikoista tilannettasi vastaan. 

Pikemminkin päinvastoin, sillä tiedänpähän nyt, etten ole kylämme ainoa jota oma elämä pännii....

Rashi: Eritoten juuri siinä mielessä kun armas pikku kylämme hyödyntää lapsityövoimaa, eikä kukaan saa päättää ammattiaan itse.

- Ja no, kukapa minä olisin sinua muutenkaan tuomitsemaan, kun teen itsekin töitä vain kun niitä löydän, ovelta ovelle niin sanotusti.

Yönikin vietän liki roskapöntössä.

Kromi: Olet siis katulainen...

-Mutta entä se Obernikuksen taloudellinen mahti suku josta puhuit aiemmin? 

Oliko se vain jonkinlaista hämäystä?

Rashi: Ei, ei oikeastaan. Kuulun kyllä kyseiseen sukuun,  mutta en ole oikein onnistunut täyttämään omaa synnyinammattiani....

Rashi: Ainakaan vanhempieni haluamalla tavalla....

Kromi: *punnitseva katse*

Kromi: No ei siinä mitään, älä sinä heistä välitä.

Vaikuttanet loppupeleissä ihan järkeenkäyvältä ja mukavaltakin kyläläiseksi.

- Heitä kun ei muuten olekaan.

Kenties voimmekin vielä hieman jatkaa matkaamme, sillä lupasinhan että auttaisin sinua etsimään sen ystäväsi.

Ellei hänellä ole neljää jalkaa hän ei ole voinut edetä vielä meitä pitemmälle....

Hetkeä myöhemmin

.

Kromi: Eli ymmärsinkö siis oikein; se ystäväsi, josta puhuit on siis kadulla elävä kulkukoira eikä ihminen niin kuin alkuun annoit ymmärtää?

Rashi: En minä sitä tarkoituksella tehnyt- oletin että jo nimen pohjalta olisi helppo ymmärtää, että kyseessä on koira eikä ihminen.

- Ja no...kulkukoira tosiaan. 

Hurttis on koditon kuten minäkin, mutta se ei tee siitä sen huonompaa koiraa saati ystävää.

Se on molempia mitä parhaimmasta päästä....

Rashi: Ilahtuisitkin varmasti kun löytäisimme sen. 

Hurttis näes pitää ihmisistä.

Kromi: Katsotaan....

Kromi: Kylässämme piilottelevat hylätyt lemmikit kun ovat tehneet muita kyläläisiä pakoon juostessaan varsin selväksi, etteivät enää oikein kykene mukavaan ja huolettoman kanssakäymiseen ja elämään meidän ihmisten kanssa.  

Kromi: Onneksesi tunnen kuitenkin enemmän metsän eläimiä. Niiden kautta olen onnistunut puhumaan muutaman kulkukoiran ja yhden kissan kanssa ja tiedän yhden paikan missä ne silloin tällöin piileksivät.

Kromi: Ja mikä parasta satumme juuri nyt olemaan sen paikan tuntumassa: metsän rajalla.

Kromi: Tämä osa siitä on aidattu ilmeisenä varoituksena ja esteenä meille kyläläisille, mutta tuolta-"Uinuva karhu" kiveltä- pääsisimme varmasti livahtamaan metsään ja samalla aidan toiselle puolelle.

Kromi: Kun tekisimme niin, voisin viitata missä se koiraystäväsi metsästä katsottuna mitä todennäköisimmin majailee ja jatkaa sitten vain itsekseni syvemmälle metsään, jossa....

Rashi: Öh...tuota.. Jos minun mielipiteeni otetaan huomioon niin minusta tuo suunnitelma ei sovi tähän tilanteeseen ollenkaan.

Ihan vain ottaen huomioon sen, että tämä on ensimmäinen kerta kun olen näinkään lähellä metsää.

Se, että vain viittaisit, missä Hurttis mahdollisesti on ja jättäisit minut sitten vain yksinäni etsimään sitä on aivan sulaa hulluutta.

Et auttaisi minua siinä yhtään kuten lupasit vaan pikemminkin... päinvastoin 

Kromi: *murahtaa* Ja joutuisin vain pelastamaan sinut metsän hirviöiden kynsistä, vai? 

No...ehkä olet oikeassa...

Kromi: Tuhlaisimme siten tosiasiassa vain aikaa, sillä tuolla..

Kromi: Tai itse asiassa tuolla- kylänvanhimpien lapsuuden aikaisen, jo vuosia sitten edesmenneen metsänvartijan ikivanhan mökin alla- aivan aidan takana on se etsimämme eläinten piilopaikka.

Kromi: Nyt meidän onkin enää vain keksittävä, miten pääsemme aidan läpi tai yli. 

Rashi: Läpi tai yli?

Mutta etkö sinä juuri sanonut, että tämä aita on tarkoituksenmukaisena esteenä meille kyläläisille?

Jos siis lähtisimme ylittämään sitä kiinnittäisimme varmasti mahdollisten valvontakameroiden tai muiden vastaavien vempaiden huomion. 

Ja jos taas yrittäisinme läpi eli tuhoaisimme sen niin tekisimme suoranaisen rikoksen eli....

Kromi: Emme välttämättä....

Kromi: Tällä aidalla ei ole ollut minkäänlaista valvontaa sitten sen jo edesmenneen metsänvartijan. 

Meidän ei myöskään tarvitse tuhota sitä, riittää vain että katsomme sitä vähän tarkemmin. 

Kromi: En näes tiedä sinusta, mutta itselläni silmiin pistivät nämä aidan raot, joista ainakin pienimmät eläimistä ovat varmasti päässeet livahtamaan toiselle puolen aitaa. 

Kromi: Emme tietenkään ole yhtä pieniä, mutta meidän ei välttämättä tarvitsekaan mahtua toiselle puolelle kokonaan. 

Kromi: * polvistuu aidan tuntumaan* 

Rashi: Vaan miten sitten? Puoliksi vaan vai? 

Kromi: Kaikki ne tuntemani koirat- se kissa mukaan lukien- ovat pienikokoisia. 

Jos ne nyt vain sattuisivat olemaan tuolla piilossaan, voisin onnistua tiedustelemaan niiltä siitä sinun koira ystävästäsi.

- Ja parhaimmillaan tälläisestä raosta saa pienen eläimen jopa syliinsä. 

Rashi: Eli jos Hurttis sattuisikin jo olemaan niiden ystäviesi joukossa saisit napattua sen helposti sen raon kautta?...

Kromi: Niin...En kuitenkaan tee niin, ellei Hurttis itse ole halukas liittymään seuraasi. 

Ja pitää nyt vielä ylipäänsä katsoa mitä Dusty, Manta ja Atlas oikein sanovat....

Kromi: *kuiskaus* Ole sinä siis nyt vain hiljaa ja anna minun hoitaa tämä....

-Dusty! Manta! Atlas! Ystävät armaat! 

Minä täällä; Kromi!....

Kromi: *käsi houkuttelevasti aidan raossa*

Viime kerrasta onkin jo aikaa, mutta sitä suuremmalla syyllä haluaisin puhua kanssanne!

Kyse on yhdestä koirasta, jota eräs tuttavani etsii...

*koira tulee esiin mökin alta hitaasti, mutta uteliaana haukahdellen* 

Kromi: Niin, niin minustakin. On todella kiva nähdä teitä taas...

Koira: *vikisee hieman *

Kromi: Ai että mitä?....Atlas ollut vai  kipeänä syötyään kaatopaikan jätteistä homeista pihviä?

No, sitä se kirjaimelllisen roskaruoan syöminen välillä teettää.

Onneksi olette kaikki kuitenkin vain varmistaneet hänen turvallisuuttaan petojen ja ilkeiden kyläläisten varalta täällä....

Olenkin pahoillani, että joudumme keskeyttämään sinut ja ystäväsi, mutta etsimämme koira on melko kinkkinen tapaus ja....no, tälle tuttavalleni tärkeäkin.

Kromi: *nostaa koiran syliinsä* Ennen kuin käymme itse asiaan lienee kuitenkin parasta esitellä teidät; Rashi, tämä on Dusty. 

-Dusty, tässä on Rashi.

Dusty on-....

Rashi: Hurttis!

Siinähän sinä olet.

Senkin velmu, et tiedäkään kauanko olen jo etsinyt sinua....

*koira loikkaa sylistä ja rientää eteenpäin*

Kromi: Hurttis? Tämä on kyllä Dusty, katujen koulima kulkuri, jonka oma perhe jätti heitteille jo useita vuosia sitten.

Olen tuntenut sen jo pitkään, eikä se koskaan ole maininnut mitään toisesta ihmisystävästä...

Rashi: *nappaa syliinsä loikkaavan koiran hymyillen aurinkoakin kirkkaammin*

Kromi:...Joka...sinä kuitenkin sille selvästi jo

olet. 

On kuin.... tuntisitte jo. 

Ei Dusty muuten olisi hyväksynyt saati tunnistanut tuota uutta, sille antamaasi nimeä.

-Saatika sitten loikannut noin antaumuksella syliisi. 

Rashi: No mitä sitä vanhaa, tuttua kaveria pelkäämään vai mitä Hurttis?

Rashi: *nostaa katseen Kromiin* Nyt kun tulimme tänne asti etsimään parasta ystävääni ja löysimme sen en voikaan olla muuta kuin kiitollinen, että autoit minua. 

Rashi: Ja no olihan tämä kokemus sinänsäkin, kun sain juuri todistaa niitä sinun taitojasi...

Minä....en pidä niitä outoina vaan pikemminkin....uutena ja hienona asiana.

-Jos koko kylä vain näkisi yhtä lailla niiden hyvät puolet, niin se hyötyisi vastaavanlaisista taidoista varmasti, sillä niin kaikki pystyisivät ymmärtämään eläimiä ja elämään sopuisammin yhdessä  lemmikkiensä kanssa.

Kenties kulkureita ei siten olisikaan niin paljon....

Rashi: Ja mitä aiheeseen tulee, niin älä huoli; Dusty...öh, tarkoitan siis Hurttis pysyy kyllä täytenä katukoirana, sillä enhän minä virallisesti edes omista sitä.

Se voi siten olla siis yhtä lailla sinunkin ystäväsi...

Aivan....kuten minäkin....

Minusta kun tuntuu, että sinä olet aika yksinäinen....

Ja haluat vain tulla rakastetuksi sellaisena kuin olet.

Kromi: *hetken hiljaa ennen kuin huokaa syvään ja vastaa*

No vaikka olisitkin oikeassa, niin koko säälittävän elämäni aikana on käynyt jo varsin selväksi, ettei toiveilleni ole saatavissa vastakaikua- ainakaan oman lajini osalta. Vain eläimet ovat olleet lohtunani ja tukenani- sillä koko kylä on kuin vangittu jonkinlaisen kuulan sisään, missä kaikki elävät ainaisten vanhojen tapojen ja sääntöjen mukaan. 

Suurin osa uskoo, ettei minunlaistani erilaisuutta kuuluisi olla edes olemassa....

Kromi: Paitsi ilmeisesti sinä, kun jopa ihailet kykyäni puhua eläinten kanssa.

Ystävyys tarjouksesi kuulostaakin kieltämättä houkuttelevalta, mutta  näin rehellisesti sanottuna on myönnettävä, etten ymmärrä  miten sinä pääsit kylän "kuulan ulkopuolelle". 

Kromi: Ellet sitten vain....paitsi....

Niin! Sinähän elät katulaisena kadulla...

.

Kromi: Katulaiset eivät saa juurikaan suurta arvostusta tai huomiota  ja ovat siksi niin sanotusti vapaamassa asemassa kylässämme.  

Sanoit tuossa aiemmin, että kuulut siihen "Obernikuksen taloudelliseen mahtisukuun" ja että sinulla on oma synnyinammattisi, mutta elät kuitenkin kadulla. 

Et kuitenkaan kertonut, miten se on mahdollista? 

Rashi: Miksi minä  olisin edes tehnyt niin? 

Rashi: E-en....katsos...en haluaisi puhua siitä sen tarkemmin....

Ihan vain koska en muutenkaan käytä aikaa murehtimiseen tai-.....

Kromi: Älä nyt viitsi.

Pidä mielessä, että olet sen minulle velkaa- avauduinhan sinulle yhtä lailla aika paljon omasta tilanteestani.

Rashi: No sitä ei käy kieltäminen.....

No hyvä on, jos kerran haluat tietää niin tässä tulee....

Kuten olen jo sanonut kuulun "Obernikuksen taloudelliseen mahtisukuun", joka ylläpitää monia suuria yrityksiä niin kylässämme kuin sen ulkopuolellakin. 

Kyseiseen sukuun syntyminen pitäisi siis olla kuin siunaus, mutta... tosiasiat ovat karuja..

Maineen ja kunnian myötä raha on näes noussut vanhemmillani kirjaimellisesti päähän.  

He ovat todella ylimielisiä  ja ahneita ja heillä on ollut jo pitkään vankka tavoite löytää upeille saavutuksilleen jatkaja ja samalla joku, joka perisi yksin kaiken sen mammonan minkä he ovat saaneet aikaan....

'Kromi: Minulla onkin seitsemän veljeä ja kaksi siskoa, joista kuka tahansa olisi yhtä hyvin voinut saada sen kunnian, sillä he kaikki ovat perineet tismalleen vanhempiemme mukaisen loisteliaan uran talouspiireissä. 

Isä ja äiti ovat kuitenkin vain joka kerta halunneet odottaa, uskoen että vielä he saisivat jonkun, jolla olisi heidän tapaansa taloudellista silmää sekä kyltymätön kunnianhimo....

Rashi: Aina minuun- perheen kuopukseen- asti he odottivat, sillä  kun minä synnyin sairaalaan sattui juoksemaan isän lähetti, joka niin sanotusti muutti kaiken. 

Samalla hetkellä minä aloin näes itkeä ja juosta kuin paikoillani äidin sylissä, mihin minut oli vain hetkeä aiemmin nostettu.

Reaktiostani kätilöt tekivät päätelmän, että ammattini olisi lähetti, eikä vanhempieni odottama ja toivoma talousnero....

Rashi: Heidän järkytyksekseen aloin kasvaessani jopa vain osoittamaan kätilöiden olleen oikeassa; nopeiden jalkojeni ansiosta juoksentelin näes sinne tänne kiinnostumatta ollenkaan taloudellisista luvuista saati mistään niihin liityvästä. 

Isälle se oli niin suuri pettymys- hän kuin ei ilmeisesti tarvinnut tai halunnut itselleen uutta lähettiä- että hän julisti, etten enää kuulu sukuun ja heitti minut äidin estämättä pari vuotta sitten  kadulle, missä olenkin aina tähän päivään asti elellyt.

Kromi: Vanhempasi eivät siis hyväksyneet ammattiasi....

-Usko pois, kuulostaa itselleni jokseenkin tutulta.

Olen...kuitenkin....hyvin pahoillani tilanteesi puolesta....

Kromi: Ja samalla hyvin otettu, että avauduit siitä minulle...

Sillä nyt tiedän, mitä minun pitää tehdä oman tilanteeni suhteen...

 Kromi:. Vanhempani tulevat nyt nimittäin pettymään pahasti, kun en olekaan useista yrityksistä huolimatta suutari.

-Parhaimmillaan he joko heittävät minut omatoimisesti  kadulle tai sitten toimin "uudessa työssäni "itse päästen viimeinkin pysyvästi metsään keneenkään jäämättä kaipaamaan minua!....

***