Sweet Dreams: Suden sydän luku 2

Kiitos ihan valtavasti kuvatarinan lämpimästä vastaanotosta! ❤️Oon ollut tästä tosi innoissani, ja on ihan mahtavaa olla työstämässä tarinaa vain eteenpäin.

Saapi nähdä miten lumi ja ns. muuttunut vuodenaika pistävät kapuloita rattaisiin tarinan seuraavien lukujen kuvaamisen suhteen 😅 Tässä sitä kuitenkin taas ollaan. Edellisen osan voipi lukea täältä .

Suden sydän

Luku 2: Yksinäisenä kulkurina luoksesi pompin

Rashi: Hurttis!

Rashi: Hoi Hurttiiiss!

Rashi: Ärh, mokomakin murre, mihin kummaan se on oikeen piiloutunut ja miksei se voi vaan tulla kun kutsun sitä?

Rashi: Luulisi sellaisen kulkukoiran kuitenkin viihtyvän tällaisen paikan- konditorion takaoven- tuntumassa, mistä löytää silloin tällöin ties millaisia pois heitettyjä herkkuja.....

Rashi: Olen etsinyt sitä jo ties kuinka kauan ja tämä on viimeisin paikka mistä sen voisi löytää...

-Ollaanhan me tunnettu sen koiran kanssa jo pidempään ja molemmat kulkureina tiedetään, mistä parhaimmat herkut löytää.

Rashi: *vatsan murinaa* Äh, että pitikin alkaa ajatella ruokaa!

Rashi: Kuinkakohon kauan siitä jo on, kun sain viimeksi kunnon aterian.....pari tuntia....vai jopa pari päivää....?

Rashi: Ne Alanian kapakan tähteistä löydetyt pizzan reunat ja nuudeli roippeet, jotka toissapäivänä söin eivät olleet kovinkaan täyttäviä, mutta....kuitenkin parempi kuin ei mitään!

Rashi: Tai niin minä ainakin ajattelen, vaikka voisinkin koittaa käydä pummaanassa hieman rahaa vanhemmiltani parempien eineksien hankkimiseen....

Rashi: *tiukka katse eteen* Mutta sitähän en tee, sillä hehän ne minut kadulle heittivät, kun en perinytkään tismalleen sitä heidän yhteistä, loisteliasta uraansa, vaan heidän mukaansa vain "vaivaisen" elinkeinon, jota ei mukamas ole työnä enää edes olemassa....

-Vaikka ammattina se kuuluukin yhtälailla heidän alaansa!

Rashi: En ymmärrä, mikseivät he ole tajunneet sitä...

Olisin voinut olla vanhempieni suureksi avuksi sen sijaan, että koitan todistaa hyödyllisyyttäni täällä pikkukylän kaduilla, missä muut ihmiset....

Rashi: No...osaavat ainakin arvostaa avuliaisuuttani unohtamattakaan sitten nopeita jalkojani....

Rashi: *harppoo laiskasti eteen* Esteenäni ovatkin vain tämän mokoman kylän ylimenneet, kuin säännöiksi muodostuneet perinteet....

Rashi: Ilman niitä niin minun kuin varmasti myös monen muunkin kyläläisen elämä olisi huomattavasti helpompaa....

Rashi: Ja jo valmiiksikin ylimieliset, rahan- ja kunnianhimoiset vanhempani olisivat hyväksyneet minut tällaisena kuin olen.

Rashi: *jää muistelemaan*

Herra Obernikus: Suvussamme ei ole koskaan, koskaan

kasvanut tuollaista turhamaisuutta kuin sinä olet poi...Ei, en halua kutsua sinua enää edes pojakseni!

- Sinä, Rhisiart Andreas Stefen Hale Igor Obernikus, et ole enää poikani, et suvultasi enää Obernikus etkä sitten kerrassaan mitään!

Kuten on tullut todistettua, ammattisi ei vastaa sukuumme, mikä tarkoittaa ettet sinäkään ole mitenkään osa sitä!!!

Rashi: Tai sitten eivät...Voi olla että vaadittaisiin suuri hyppy menneeseen ja uskomaton kyky estää tämän ammattien määräytymistavan synty ennen kuin voin edes ajatella päinvastaista, parempaa tilannetta kuin missä nyt olen....

Rashi: *pysähtyy*

Rashi: Alaikäisenä katulaisena saa kyllä sääliä ja toisinaan myös hieman tukea ja apua, mutta samalla sitä uskalletaan myös halveksia ja ivata; sylkeä kirjaimellisesti suoraan päälle sekä potkia ympäri kehoa...

Rashi: Mustelmia kirveleekin kerta kerralta vain enemmän ja enemmän, mutta samalla ne muistuttavat minua siitä kuinka yksinkertaisilla, jopa huvittavilla tavoilla olen päässyt vastaavista tilanteista karkuun- välillä ihan vain mainitsemalla kuka todella olen.

Rashi: Eihän se oma, todellinen sukunimi muutu näin kadulla miksikään ja vaikken siitä ylpeä olekaan niin voihan sitä hyödyntää vastaavalla tavalla kun kukaan ei tiedä todellista tilannettani ja sitä, etten isän mukaan edes ansaitsisi kuulua koko sukuun.

-Eipä tässä siten siis olekaan vaihtoehtoja kuin jatkaa omillaan, keinoja kaihtamatta eteenpäin....

Rashi: Sillä murehtimalla ei saa aikaan mitään muuta kuin harmia.

Rashi: Mistä tulikin mieleeni se Hurttis....

Rashi: Ties millaiseen sotkuun se on jo tassunsa pistänyt, kun ei ole jäänyt yhdellekään ravintolalle tai kahvilalle herkuttelemaan.....

Rashi: Kulman takana on enää kylän suosittu suutarinliike, mikä tarkoittaa, että jos Hurttis on päässyt livahtamaan sinne sisään voi minua siellä odottaa suurikin sotku ja sähellys....

Rashi: Ja minähän siitä joutuisin vastuuseen, vaikken Hurttiksen virallinen omistaja olekaan....

Rashi: Mutta....

Sitä suuremmalla syyllä lieneekin vain parasta tsiikata pakoreitit ja kaikki valmiiksi.

-Niin että selviämme molemmat sieltä kirjaimellisesti ehjin nahoin päätymättä itse kenkien materiaaliksi....

***

Kromi: Täällä taas...

Kromi: Isän ja äidin suutarinliikkeessä- paikassa, jossa omankin työni pitäisi sen periytymiskuvion mukaan olla.

Kromi: *lopettaa kengän putsauksen* Mutta ei. Johan se on tullut jo monen moneen kertaan selväksi etten ole suutari!

Kromi: Kipinäni ei ole missään kenkiin liittyvässä.

-Ei, vaikka vanhempani ovat jo alusta asti yrittäneet kuin väkisin löytää sitä ottaen minut tänne tekemään näitä pitkästyttäviä tossun ompelijan ja putsaajan hommia aina vain uudestaan ja uudestaan.....

Kromi: Antoivat minulle tällä kertaa jopa velvollisuuden pitää tätä liikettä koko päivän pystyssä.

- Aivan kuin se nyt innostaisi- sytyttäisi minkään asteista kipinää- sen enempää....

Kromi: On ylipäänsä aivan älytöntä, etteivät edes he ole hyväksyneet tilannettani vaan koittavat väkisin saada minusta oman alansa edustajan- vaikka ovat varmasti, taatusti huomanneet sen minkä kaikki muut lausuvat ivallisesti ääneen; etten kuulu tänne liikkeeseen saati edes koko kylään kun en omaa minkäänlaista ammattia....

Kromi: Nyt kun olen vastuussa täällä niin olisihan minulla tietysti mahdollisuus karatakin, ellei...Orube olisi täällä.

Kromi: Vanhempani ovat voineet pyytää häntä vahtimaan minua, sillä onhan hän todella ahkera ja tunnollinen ja varmasti myös luotettavakin....

Orube: *järjestelee kenkiä*

Orube: *havaitsee katseen*

Orube: Kromi? Mitä mietit? Onko kaikki hyvin?

Orube: Ei kun ei...älä vastaa *lähestyy Kromia*

Orube: Ettei tässä vaan olisi taas kyse tästä ikävästä ammatti tilanteestasi, mikä selvästi vaivaa sinua aina vain, viikosta toiseen.

Kromi: Mitenkä niin? Mistä oikein tuollaista sait päähäsi?

Kromi: *puree hammasta yrittäen hymyn tapaista kasvoilleen* Minähän voin olla vain otettu ja ylpeä kun isä ja äiti antoivat viimeinkin koko liikkeen minun vastuulleni.

- Voisinpa jopa tunnustaa, että olen tuntenut tänään pientä kutinaa, sellaista kipinän alkua takamuksessani, mikä tarkoittaa, että.....

Orube: Ei yksityiskohtia kiitos. Tiedän jo, ettet tarkoita tuota. Etkä selvästikään vieläkään viihdy täällä.

Orube: Olisit edes kiitollinen, että vanhempasi antavat sinulle aina vain uuden mahdollisuuden, yrittäen siten auttaa sinua löytämään sen oman ammattisi.

Kromi: *murahdus* Helppohan se sinun on sanoa *katse poispäin Orubesta*

Kromi: Sait merkin ammatistasi jo pienenä sairaalassa niin kuin kuuluukin- reagoit kengän narahdukseen, eikö niin?

Kromi: Minä en kokenut mitään sellaista- en kokenut sitten mitään!

- Rikoin kuin lakia kun en tullut syntyneeksi mihinkään ammattiin.

Ja rangaistuksena synnyin tähän kylä pahaseen, jossa minua pidetään täytenä kummajaisena kun puhun eläinten kanssa, vaikka kaikki muut opetetaan jo pienestä pitäen vihaamaan ja pelkäämään niitä sekä niiden koti metsää, jossa-

Orube: Et nyt viitsisi...

Kromi: Varoisit kuulle vain itse mitä sanot tai miten reagoit siihen mitä minä olin juuri sanomassa, sillä koska olen tänään pomon asemassa voisin yhtä hyvin antaa sinulle jopa potkut!

Orube: *huokaus*

Orube: *kääntyy palatakseen töihinsä*

*ovi narahtaa*

Kromi: Öh tuota...Orube...taidan sittenkin perua ne potkut, sillä... joku tulee...

Orube: Asiakasko?

Rashi: *astuu sisään*

Kromi: Niin kai....

Outoa, en ole nähnyt häntä koskaan ennen, vaikka tässä pikkukylässä kaikki tietävät toisensa vähintäänkin nimeltä.

Rashi: * katselee levottomasti ympärilleen* No niin Hurttis, missä ikinä oletkin tulisit nyt esiin....

Rashi: Mitä nopeammin pääsisimme täältä sitä parempi olisi sinullekin...

* hetken kiusallinen hiljaisuus*

Kromi: Miksi hän katselee noin villisti ympärilleen?

Etsiikö hän jotain tiettyjä kenkiä vai voisiko hän olla vain eksynyt?

Vai sittenkin jopa joku yllätys kriitikko? Tai...varas?

Kromi: Äh, miksi minun piti saada koko liike vastuulleni?

En edes tiedä mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä eikä minulla ole sitä kipinääkään ohjaamassa itseäni...

- On vain....se repliikki jonka vanhemmat opettivat kaikkia ovesta astuvia asiakkaita varten- en tosin edes haluaisi käyttää sitä, mutta onko minulla vaihtoehtojakaan....

*ryhdistäytyy vastentahtoisesti rykäisten hieman* Öh, tuota.... Tervetuloa Montgomeryn suutarilaan...

Kromi: Miten liikkeemme voisi palvella teitä tänään?

Rashi: *hätkähtää*

Kromi: Kuten varmasti jo tiedätte valikoimaamme kuuluu suuri tarjonta eri tyylisiä ja mallisia kenkiä, joista jokainen kyläläinen löytäisi varmasti itselleen sopivat ja mieluisat....

Kromi: Tai jos haluatte vain pitäytyä omissa kengissänne stailaten tai jopa korjaten niitä niin sekin on mahdollista, sillä taitavat, koulutetut suutarimme paneutuvat työhönsä kenkien parissa kuin maalari taideteokseensa.

-Suutarin kanssa tehtyä korjaussopimusta ette tulisikaan siis katumaan, vaan kokisitte varmasti tehneenne oivan järki sijoituksen rakkaiden kenkienne puolesta.

Rashi: En oikeastaan tullut ostoksille....

Kromi: * konemmaisen kohtelias ääni katoaa ja töksäyttää* No mitä sitten teet täällä?!

Pitikö minun opetella ja lausua tuo mokoma myyntipuhe täysin turhan takia!

Rashi: Tämä ei ole enää hauskaa Hurttis! Tiedän että tämä on ainut paikka, missä voisit enää olla, mutten ymmärrä mikset voi vain olla leikkimättä piilosta ja tulla luokseni niin että pääsisimme täältä niin pian kuin vain....

Rashi: ....mahdollista...*katse pysähtyy eteen ja jää tuijottamaan herkeämättä*

Rashi: Tai...öh... itseasiassa p-perunkin puheeni.

-Olen jo pitkään etsinyt oikeaa suutari- taiteilijaa ehostamaan nämä vanhat, liki poiskuluneet kenkäni, mutta sitä oikeaa ei ole vain löytynyt.

Kenties, annankin tuolle suutari neitokaisellenne mahdollisuuden auttaa minua tehden sen korjaussopimuksen aivan kahden kesken hänen kanssaan- ellei sinua siis vain haittaa Panda-poika.

Rashi: *suuntaa vastausta odottamatta Oruben luo*

Kromi: Panda-poika?!

Rashi: Anteeksi, en kai vain häiritse sinua sievä kengännauhaiseni?

Kromi: *kohottaa kulmiaan*

Tässä ei taidakaan olla kyse vain korjaussopimuksen tekemisestä...

Rashi: En muuten häiritsisi, mutta en mitenkään voinut olla huomaamatta sinua jo tuolta tiskiltä asti.

Pistit niin hyvin, tiukasti silmään, etten voinut jäädä vain aloilleni.

Voin näes vannoa, etten ole koskaan nähnyt yhtä kaunista naisen alkua kuin sinä olet nyt.

Rashi: Tällaisena yksinäisenä kulkurina olikin aivan pakko pomppia luoksesi ja ehdottaa voisimmeko kenties tutustua toisiimme paremmin?

-Minulla kun kyllä riittäisi aikaa tuollaiselle kaunottarelle.

Orube: *hieroo kiusaantuneesti käsiään* Mitä oikein tarkoitat?

Rashi: No ajattelinpa vain, että jos todella voisimme tutustua- aloittaa sen kenties jo tänään heti tämän työpäiväsi jälkeen...tai mikä vielä parempaa lähteä tästä kylälle jo ennen kuin se edes päättyykään.....

Orube: *vetää kädet tuohtuneena puuskaan*

Ai että jättäisin työni kesken kaiken, vain lähteäkseni jonkun satunnaisen pojanklopin matkaan?

- En tekisi niin edes unissani ja sitä paitsi, eikö sinullakin pitäisi näin päiväsaikaan olla töitä niin kuin kaikilla muilla kylämme lapsilla ja nuorilla.

Rashi: Voi kuulehan.... kunpa se olisikin niin yksinkertaista.

Minulla kun ei ole varsinaista työtä, jota tekisin vakituisesti samassa paikassa päivästä toiseen....

Kromi: *hätkähtää*

Kromi: Sanoiko hän juuri ettei omaa minkäänlaista ammattia?

Enkö olekaan kylän ainut työtön kummajainen?!

Minun on puhuttava hänen kanssaan hetimiten!

Kromi: * rientää nopeasti tiskin takaa*

Kromi: Öh, tuota....anteeksi, että keskeytän tämän teidän "korjaussopimuksenne laatimisen", mutta minulla olisi hyvin tärkeää asiaa...

Rashi: *kääntyy*

Mitä? Enkö saakaan tehdä sitä korjaussopimusta itse?

Vai....onko tässä sittenkin kyse itse suutarista- tästä viehättävästä neidistä?

Onko hän sinun?

Kromi: Ei, ei, ei.....Tai siis....Orube on minulle vain työtoveri ei muuta. Saat toteuttaa sen korjaussopimuksenkin hänen kanssaan aivan vapaasti itse, mutta....

Haluaisin kuitenkin puhua kanssasi aivan kahden kesken.

Rashi: Kahden kesken vai?

Tuota...Minä olen kyllä aivan täysin hetero, jos tässä siitä on kyse...Ja jos aiot esittää joitain kenkä-tarjouksia niin voin jo sanoa, että teet sen täysin turhaan, sillä en tullut tänne sen suuremmille ostoksille vaan....

Rashi: Etsimään erästä ystävääni...

Kromi: Ystävää? Täällä ei ole käynyt tänään ketään muita, joten valitettavasti et tule löytämään ystävääsi täältä...

Kromi: Mutta voin kyllä auttaa etsimään hänet, jos vain niin haluat.

Kromi: Siinä samalla voisimme kenties vähän jutellakin niin kuin toivoin, vai mitä?

- Asiani kun on hyvin tärkeä, eikä sitä voi jättää käsittelemättä.

Kromi: *vilkaisu Rashin olan taa* Orube voi sillä aikaa pitää liikettä pystyssä- vai mitä?

- Tuskin menee edes kauaakaan kun olen itse jo taas täällä.

Orube: *huulet mutristuvat alaspän* No hyvä on, mutta vain tämän kerran!

Ja sinun onkin parasta palata takaisin tai voit olla varma, että vanhempasi kuulevat tästä.....

Kromi: Totta kai *murahdus* Tuskin edes huomaat että olen hetken poissa...

Kromi: No, tuletko?

Rashi: * tuijottaa hetken Kromin perään* Voi Hurttis tämän "tärkeän asian " on parasta olla koskematta sinua; en halua joutua maksumieheksi hengestäsi tai tekosistasikaan.

-Saati sitten tulla huijatuksi avuntarjouksella suoraan poliisin haaviin...

Rashi: En nyt, juuri kun tietyt asiat osuivat niin kohdalleen....

Rashi: *katse Orubessa*

Rashi: Anteeksi kaunokaiseni, - tarkoitan siis Orube, mitä kaunein nimi tuollaiselle neitokaiselle- yhteinen aikamme taitaa nyt loppua, sillä "tärkeät asiat" ja eksynyt ystäväni kutsuvat minua, mutta voit olla varma, että pidän sinut mielessäni aina seuraavaan tapaamisemme asti.

Pidä sinäkin minut- ja eritoten nimi R-A-S-H-I niin löydät kyllä minut.

-Lupaan, että tapaamme vielä.