Lunta tulvillaan

Heippa!

Nyt kun talvikelit ovat olleet kohdillaan on nukkeja tullut kuvailtua aika paljon ulkona. Kireämpikään pakkanen ei ole haitannut, sillä tarkeneminenhan on ollut vain pukeutumiskysymys eli täten vain ihan itsestä kiinni😅

Tämän  johdosta vuorossa olisikin nyt kuvapostaus, jossa kuvat on tosiaan otettu ulkona, lumen ja kireänkin pakkasen keskellä.

Oli pakkasta sitten tai ei , ei se näytä Ioania hätkäyttävän.

Nämä kuvat ovat ensimmäiset hänestä ottamani ja kertovat ainakin itselleni todella hyvin nuoren miehen sisäisestä tuskasta, joka on selvästi niin suuri, ettei edes t-paitasillaan kylmässä pakkasessa istuminen tunnu hänellä missään. 

Hän on siis pyrkinyt turruttamaan sisäistä kipuaaan, mutta onko se oikein?

    

- Ihan näin kokemuksesta Ioan, ei se ei ole oikein eikä tuo helpotusta sisäiseen tuskaasi. 

Kaikista helpottavinta itsellesi olisi jos vain avautuisit jollekulle (apua ja kuuntelijoitahan varmasti löytyisi) etkä vain patoaisi tuskaasi sisällesi....

Käynnissä olevan kuvatarinan päähenkilö Kromi, jota ei ole tullut juuri kuvattua tarinan ulkopuolella pääsi myös edustamaan niin itseään kuin selvästi myös tarinaansa Suden sydän - saa nähdä millaiseksi osaksi metsää Kromi tarinassa oikein varttuukaan ja ennen kaikkea pystyykö hän hyväksymään mahdollisesti siäsällään kytevän pedon vai piilotaako hän sen vain entistä tiukemmin sisälleen...

Nämä kuvat ovat olleet jo pidempään suunnitteilla- kuunneltuani monen muonta kertaa PMMP: n  "Joutsenet" kappaleen sain suurenmoisen inspiraation kuviin, joissa uusiin nukkeihini kuuluva Swan ja oheinen, jo aiemminkin kuvissani hyödyntämä joutsen kohtaavat .

Biisiin sopivasti Swan on tässä aika haikeissa, suorastaan jopa masentuneissa tunnelmissa , sillä hänen pitkäaikainen ihastuksensa ja rakkauden kohteensa, valonvaltias Valkrist ei selvästikään vastaa hänen tunteisiinsa.

Kaikessa yksinäisyydessään hän samaistuukin järvellä yhtä lailla yksin, ilman paria uiskentelevaan joutseneen....😢🦢

Ja pitihän sitä toteuttaa myös Swanin profiilikuva- missä olikin vähän haastetta kun halusin pyrkiä toteuttamaan kuvan ympäristöltään niin Valon valtakuntaan sopivaksi (ilman varjoja), sillä osana Valo ja Varjo tarinaa Swan elää siis kyseisessä valtakunnassa.

Vastapainona tälle kirkkaudelle on vanhempaa ikäpolvea edustavan Amaran kuva, joka on mukana tarinassani Dystopiaa( 2024).

Viimeisiksi tuli nyt jätettyä tarinallisemmat kuvat, joista ensimmäisenä pitkästä aikaa Dal- nukesta otetut kuvat.

- Kuvissa siis Dal Make It Own mocha nukkeni Bala ( oma customini), joka on päähenkilönä tarinassani Kadonneen norsun tie (2021).

Bala on siis alunperin (tarinan nimen mukaisesti) syntyjään norsun poikanen, joka tuli emonsa varoituksista huolimatta kääntyneeksi lauman vuosittaisen vaelluksen aikana tietyssä  risteyksessä väärään suuntaan tempautuen täten maagisen voiman/kirouksen voimasta aivan toisenlaiseen elämään kuin mitä oli ennnestään elänyt.

Elämään jossa et välttämättä enää pärjäisi....

-Sielunsa silmin hän näkee kuitenkin yhä edessään tutun savannin- kotinsa- kuulee sen äänet, aistii tutut tuoksut ja tuntee ihollaan sen lämpimän tuulen....

Tämä kaikki on kuitenkin vain haavetta ja  kuvitelmaa, sillä todellisuudessa häntä ympäröi väritön, puhdas valkeus sekä kylmä viima, jotka ovat hänelle täysin uusia asioita.

-Savannilla kun ei ikinä ollut vastaavia olosuhteita!

Syvällä sisimmässään hän muistaa millaista oli olla norsu- mitä kyseiseen elämään kuului, mitä norsun piti ja kuului tehdä ja ennen kaikkea millaista oli olla osana omaa synnyinlaumaansa, jossa kaikki välittivät ja huolehtivat hänestä jollain tapaa kasvattaen ja opettaen häntä kohti täysikasvuisen norsun elämää....

Kunnes aina vähitellen hän palaa uuteen, kylmään todellisuuteen, jossa ei tiedä elämänsä käytännöistä mitään😢

- Mikä edes on tämä "ihme olento", jonka nahkoihin hän päätyi ja onko hänellä enää mitään mahdollisuuksia päästä takaisin alkuperäiseen elämäänsä norsuna? 

 Balan tuskaisen tilanteen ohella tuli toteutettua myös kuvatarina muodossa toteutetut kuvat uudemmasta tarinastani Vastavaikuttaja, arpiin ja haavoihin ( 2025).

Nämä kuvat kuvaavat Sebastianin ja Kayleen ensikohtaamista kadulla, jonne Kaylee tuli asettuneeksi aika lailla edellisten, kyseisestä tarinasta  julkaisemieni kuvien jälkeen, joissa hän sai siskoiltaan järkyttyneen vastaanoton arpiensa pohjalta.

(Näissä kuvissa pitäisi olla mukana myös Sebastianin ystävä, yhtä lailla tarinaan kuuluva Javier, mutta valitettavasti hän jäi tällä kertaa pois :(  

Kenties nämä kuvat kertovatkin kyseisestä tilanteesta niin kuin Kaylee sen näkee- olihan häntä vastassa mitä komein nuori mies, johon hän myöhemmin tarinassa jopa ihastuu...)

Sebastian: *polvistuu tytön viereen* 

Hei anteeksi, oletko sinä kunnossa? 

Sebastian: Näytät ihan murjotulta ja suorastaan aivan piestyltä....

Ei kai täällä vain ole ollut mitään tappelua, jossa sinä olisit ollut sivullisena uhrina? 

Sebastian: Paitsi...hetkinen...*siristää silmiään*

Eiväthän nuo edes ole mitään tuoreita jälkiä, vaan arpia, jotka ovat olleet sinulla ilmeisesti jo vuosien ajan...Ovatpa ne kauniita...

Kaylee: Mitä...mitä sinä oikein haluat....?

Sebastian: * ojentaa kättään tyttöä kohti* 

Auttaa...

Ja kuten olen tullut jo aiemmin  maininneeksi Sebastianin tarjoama apu onkin sitten aika kyseenalaista

(Älä ota sitä vastaan Kaylee😧!)

Kruunataan tämä luminen postaus vielä BJD- nukella, joka on tällä kertaa metsänhenkiin kuuluva Peony.

- Hän kaipailee ainakin jo selvästi kesää, mikä ei liene ihmekkään, sillä onhan hänen ystävänsä/rakastajattarensa(?)  merenneito Cochlea päätynyt talveksi järven jäätymisen myötä jäiden alle pääsemättä täten hänen seurakseen ja tuekseen.....

Voi tuota kaipuuta ja tuskaa😰

Peonyn onneksi kevät alkaa  kuitenkin vähitellen tehdä jo tuloaan...

-Otetaan siis kaikki vielä lumista ja hangista irti kun voidaan ennen kuin vesisateet ja ikävät loskakelit tulevat vieden lumen ja jäätkin jo mennessään💧

Tsau nyt kuitenkin tältä erää <3 !