Suden sydän luku 14
Suden sydän
Luku 14: Hamaan tappiin
* kirkon kellot soivat*
***
Kirkon sisällä
Pappi: ....Ja täten olemme tulleet tänne muistamaan kahta arvoisaa kyläläistämme; Billyä ja Summersia, jotka tulivat menehtyneiksi pari viikkoa sitten metsänpetojen kynsissä suorittaessaan rajanvartiointi tehtäväänsä metsän tuntumassa.....
- Estiväthän he petoja etenemästä rajaa pidemmälle kylään pelastaen täten meidät kaikki muut.
Pappi: Heidän lähdettyään me koemme nyt suurta surua ja tuskaa, mutta Herra näkee sen ja pyyhkii kaikkien kyyneleet silmistään, eikä ole enää kuolemaa, eikä surua, itkua tai kipua.
Kaikki nämä asiat ovat kadonneet ikuisesti.
Pappi: Ja tämä on osin Billyn ja Summersin ansiota.
Kiittääksemme heitä olemmekin nyt täällä siunaamassa heidät ikilepoon...
*levittää kätensä siunaukseen*
-Maasta te olette tulleet ja maaksi teidän on jälleen tultava Billy ja Summers, sillä niin on aina ollut ja niin on aina oleva.
Täten voimme kunnioittaa muistoanne ja kiittää teitä uhrauksestanne, jolla pelastitte niin monia ihmishenkiä.
Kiitoksemme ja kunnioituksemme teitä kohtaan onkin ikuinen, aivan kuten sankaritekonnekin, jota jaamme sukupolvi sukupolvelta eteenpäin niin, ettei kukaan pääse unohtamaan teitä.
Sinun ansiostasi Billy ja Summers ovat nyt siunattu taivaan ja valon tielle kuten kuuluukin.
-Saisinko minä osoittaa vielä kunnioitukseni ja arvostukseni heidän tekemälleen viimeiselle työlleen?
Pappi: Totta kai Imelda.
Imelda: *lausuu hiljaisen kiitoksen ja siirtyy etualalle puhuakseen hautajaisvieraille*
Imelda: On suunnaton suru ja kunnia olla täällä edustamassa kylämme vanhimpia kahden urhean kyläläisemme kuoltua koko kylälle niin valitettavan tutuksi tulleella tavalla- metsänpetojen kynsissä.....
Imelda: Rajan vartiointi on vastuullinen ja suuri, suorastaan merkittävä kunniatehtävä, jonka vain harvat ja luotetuimmat kyläläisistämme saavat.
- Ja luotettuja- sellaisia Billy ja Summers toden totta olivat!
Imelda: Omalla kohdallani he eivät koskaan kyseenalaistaneet pyyntöjäni tai käskyjäni ja osasivat aina tarinoitani kuunnellessaan löytää niistä uusia pointteja metsän vaarallisuudesta ja seikkoja itse pedoista, joita en ollut itse tullut edes ajatelleeksi....
Imelda: Siksipä olen nyt suunnattoman surun vallassa ottaessani osaa heidän kuolemaansa jääden kaipaamaan heidän uskollisuuttaan ja tarkoin kuuntelevia korviaan....*painaa päänsä kunnioittavasti alas*
Orube: *puristelee epätoivoisesti poskiaan pitääkseen itsensä kasassa*
Imelda: Tehkäämme täten kunniaa heille ja nostakaamme esiin kylän sääntöjen noudattamisen tärkeys ja arvo, jota Billy ja Summers edustivat paremmin kuin kukaan muu.
-Eritoten nyt, kun metsänpedot ovat osoittaneet olevansa jälleen lähempänä rajaa kuin useisiin vuosiin.
Ja jotta kellekään ei jää edelleenkään epäselväksi rajanylitys on rangaistava teko, josta ei jaeta poikkeuksia, ellen sitten minä anna niitä...
ei ole näiden parin viikon aikana näyttäytynyt ainakaan kylässä tai sen kaduilla.
- Suutarin ammatittomana syntynyt poika Rommi Montgomery, joka tavoitteli aina pääsyä metsään on tainnut nyt siis onnistua tavoitteessaan...
He olivat itse yrittäneet etsiää poikaansa jo niin pitkään sen lähettyviltä siinä kuitenkaan onnistumatta.
-Niinpä pieni vapaaehtoisista kokoamani joukko kävi juuri toissapäivänä kiertämässä vähän pidemmän lenkin metsän puolella löytämättä kuitenkaan jälkeäkään kyseisestä pojasta.
Ja koska hänen ruumistaan ei löydetty kuten Billyn ja Summersin, on mitä ilmeisimpää että se on jo täysin mennyttä kuten metsänpetojen kynsissä kuuluukin.
Täten meidän on vain julistettava hänet kuolleeksi.
Orube: *ei pysty enää pidättelemään kyyneliään vaan murtuu täysin*
Imelda: Kenties näin oli kuitenkin vain tarkoitettu, sillä eihän poika parka muuten olisi saanut minkäänlaista opetusta ja me muistutusta siitä, ettei meidän kuulu toimia kuten hän.
Imelda: Koska hänen ruumistaan ei löydetty emme voi täten järjestää hänelle hautajaisia tai muistotilaisuutta, sillä se edellyttäisi hänen hautaamistaan kirkkomme pyhään maahan....
Imelda: *katsoo hetkellisesti poispäin vieraista*
Eikä se pojankloppi mielestäni edes ansaitsisi sellaista kunniaa!
Imelda: Mutta koska olemme nyt kirkossa kunnioittamassa ja muistelemassa edesmenneitä kunnon kyläläisiä en käytä enempää aikaani Rommin kenties jopa ansaitun kohtalon puimiseen, vaan haluan teidän kaikkien tietävän hänen kuolleen ja ollen täten palaamatta luoksemme.
Imelda: *painaa päänsä synkästi alas*
Tiedämmehän näes kaikki, että niin suuri suru kuin kuolema onkin, on se meistä jokaisen edessä aikanaan- osalla meistä vain aiemmin kuin toisilla....
***
Tunnin kuluttua
Onko vainajat nyt siunattu ikilepoon ja kirkolliset menot ja muistotilaisuudet hoidettu loppuun?
Orube: Kyllä, kaikki on hoidettu tapojen mukaisesti aina loppuun asti.
-Vain Billyn ja Summersin läheiset ja sukulaiset jäivät muistotilaisuuteen- vaikka olisinkin saanut jäädä sinne en olisi tehnyt niin mistään hinnasta!
Kirkossakin omatuntoni soimasi minua kaiken aikaa, sillä tiesinhän, mikä oli todella johtanut heidän kuolemaansa; he kun olivat vain syötteinä siinä mummun kieroutuneessa suunnitelmassa hankkiutua Kromista lopullisesti eroon....
Orube: Mummu mainitsi muuten Krominkin... *katsoo hetken vaivautuneesti pois*
Mutta yhteys, missä hän sen teki ei ollut aivan sellainen kuin olisimme toivoneet....
Rashi: Mitä oikein tarkoitat? Tuottivatko ne Kromin toissapäiväiset etsinnät sittenkin tulosta? Saatiinko hänet jo kiinni? Eikö hän enää juoksekaan vapaana metsässä?
Orube: No....Se riippuu ihan siitä, ketä ja mihin uskoo...
Hänet julistettiin tuolla hautajaisissa näes mummun toimesta kuolleeksi....
Rashi: Kuolleeksi? Meinaatko siis, että Kromin ruumis löydettiin ja hän on nyt ihan todistetusti kuollut?
Orube: Itseasiassa....en.
Kuten jo etukäteen tiesimme häntä ja hänen ruumistaan etsittiin tuossa toissapäivänä hänen vanhempiensa paljastettua hänen karanneen, mutta mummun mukaan häntä ei löydetty- ei elävänä eikä kuolleena.
Mummun mukaan on kuitenkin jo aivan selvä, että Kromi on kuollut- aivan kuten hän toivoi- niinpä hän ei halua antaa muille kyläläisille saati sitten edes Kromin vanhemmille pienintäkään toivoa hänen selviämisestään.
-Ja se....toivottomuus ja mahdollisesti todellisuudessakin tapahtunut Kromin kuolema...Nyt kun se on enemmän kuin mahdollista....
En voi tai saa tehdä muuta kuin syyttää itseäni kaikesta tapahtuneesta; syyhän on yksin minun, kun en ehtinyt varoittaa Kromia saati sitten edes estää mummua toteuttamasta sitä hullua suunnitelmaansa, joka johti jopa kahden ulkopuolisen- uskollisimpien kyläläisten - kuolemaan...
Rashi: Nyt kuule lopetat ennen kuin aloitatkaan.
- Nämä Billy ja Summers olivat vain aivan liian uskollisia ja läheisiä mummusi kanssa ja päätyivät siksi uhreiksi.
Ja mitä Kromiin tulee....Hänen ruumistaan ei löydetty, joten mummullasi ei ole mitään oikeutta saati sitten perusteita väittää hänen todella kuolleen.
Hän voi toki sanoa ja toivoakin niin, mutta ilman todisteita totuus voi olla taruakin ihmeellisempää....
Rashi: *ojentaa kätensä tytön poskelle sivellen sitä pehmeästi*
Orube: M-mi-mitä....mitä sinä oikein tarkoitat ja... teet?
Rashi: *nostaa toisen kätensä vastakkaiselle poskelle pidellen Oruben päätä käsiensä välissä*
Haluan vain, että tiedät, ettei mikään ole vielä varmaa, kun vain jaksamme uskoa parempaan.
Ja kuten silloin kerran aiemmin jo sanoin "niin kauan kuin Kromia ei ole julistettu ihan todistetusti kuolleeksi me emme ole jättämässä häntä yksin".
- Etkä sinäkään ole täten jäämässä yksin "vastuinesi"- et ainakaan jos se on minusta kiinni - vaan kannamme kaikki huolet yhdessä!
*katsoo tyttöä hetken tiiviisti silmiin*
Tältä pohjalta haluaisinkin näyttää sinulle jotain...
Rashi: Jotain, mitä minun olisi pitänyt näyttää sinulle jo ajat sitten....
Orube: *jää tuijottamaan pojan huulia*
Rashi: *nojaa eteenpäin tyttöä kohti*
Rashi ja Orube: * hätkähtävät ja vetäytyvät nopeasti irti toisistaan*
Orube: K-kuka....? M-mitä....?
Ka-kamino? Mitä....mitä ihmettä sinä täällä teet?
Kamino: Kunhan vain odotan, että Billyn ja Summersin muistotilaisuus päättyy ja ettei täällä olisi enää ketään...
-Olen tietysti niin pahoillani, jos teillä oli täällä jotain kesken- onhan tämä kirkon alue vapaata maata ainakin kaikkeen hyvään....
Orube: Ei....ei meillä tässä tosiaan mitään ....*pyyhkii epämääräisesti huuliaan kuin peläten niihin jääneen jälkiä toteutumattomasta suudelmasta*
Me vain...
Orube: *huomaa Kaminon kantaman ristin*
Orube: Hetkinen...O-onko tuo...se mitä luulen?
Jonkinlainen muistomerkki...tiedät kyllä kenelle?
Kamino: *hätkähtää* A-ai tämä vai?
No tämä...tämä on vain....vain...
No hyvä on....turha sitä on kieltääkään....
Väsäsin tämän ristin ihan vain Kromia varten.
Kamino: Kun saimme Imeldan kautta tietää, ettei Kromia tai hänen ruumistaan löydetty- että hänet olisi mitä todennäköisemmin syöty elävältä, niin ettei mitään jäänyt jäljelle- minä, isä, täti ja hänen miehensä ajattelimme, että olisi reilua että saisimme asettaa edes pienen muistomerkin hautuumaalle Kromin muistoksi.
Koska kuitenkin tiesimme, ettei Imelda saati välttämättä kukaan kylän vanhimmista hyväksyisi sitä päätimme toteuttaa sen paikalleen asettamisen näin salaa- niin ettei tämä risti pistäisi kenenkään silmään tuolta hautumaan laidalta ollen kuitenkin meidän muistomme ja toivomme Kromin suhteen...
Kamino: Kun nämä Billyn ja Summersin hautajaiset ovat ohi me jäämmekin vielä tänne ja asetamme ristin paikalleen.
-Ole siis kiltti Orube, äläkä ketto tästä isoisoäidillesi!.....
Me Kromin läheiset tarvitsemme tämän ristin, sillä se antaa meille todella toivoa!
Kukaan meistä ei näes todella usko Kromin kuolleen - ei kenenkään pitäisi- sillä onhan hänellä se erityinen yhteytensä luontoon ja sen eläimiin...
Orube: *tulee lähemmäs ja laskee kätensä ristille sivellen sen pintaa kevyesti*
Orube: *perääntyy*
Tiedän....en minäkään toivo saati välttämättä usko hänen kuolemaansa...Ajatuskin siitä on jo tarpeeksi hirveä!
Ja tuo risti...se on todella kaunis ele ja minusta tekin ansaitsette yhtä lailla oikeuden asettaa lähimmäisenne- Kromin- muistomerkin hautuumaan maahan.
Ei tarvitse siis huolehtia- kun vain asetettatte ristin pois näköetäisyydeltä mummu ei huomaa tai saa tietää siitä koskaan mitään.
Kamino: Oi, kiitos Orube!
Tiesin, että sinuun voisi luottaa!
-Minun täytyneekin vetäytyä nyt takaisin isän, tädin ja hänen miehensä luo, niin ettei kukan muu näe minua saati sitten tätä ristiä arvaten mistä on kyse.
Hautajaiset kun loppuvat ihan pian....
Orube: *jää katsomaan hiljaa perään*
Rashi: No, nyt on ainakin varma, ettemme me ole ainoat, jotka eivät ole unohtaneet Kromia!
Hänen perhensä ja läheisensä näyttävät todella jopa uskovan hänen palaavan luoksemme kylään eli toivo elää ihan niin kuin sanoinkin.
Rashi: *tarttuu Oruben olkapäihin ja kääntää tämän itseään kohti
Rashi: Sinun ei siis tarvitse vaivata omaatuntoasi syyllisyydelläsi tai mieltäsi mokomallakin "toivottomuudella", sillä toivoa sitä on olemassa aina kaikille, kun vain jaksamme uskoa siihen!
Orube: *hetken hiljaa ennen kuin puhuu*
No siinä tapauksessa toivon todella, että olet osittain väärässä, sillä jos kaikilla on todella toivoa, kun vain uskoo siihen, niin sitä on mummullakin!
-Tarkoitan, että en oikein usko siihen hänen väitteeseensä Kromin varmasta kuolemasta, sillä mummu olisi yhtä hyvin voinut vain sanoa niin pästäkseen jatkamaan etsintojä "kaikessa rauhassa" löytääkseen Kromin ihan van tehdäkseen hänestä kenenkään tietämättä todella selvää, vaikkapa sitten ihan omin käsin....
Orube: Koska tilanne onkin vielä näin auki ja arvaamaton meidän täytyy toteuttaa se parin viikon takainen suunnitelma!
Se, joka oli jäädä tässä täysin unholaan, kun Billyn ja Summersin ruumiit löytyivät kaikkien muiden järkytykseksi metsän rajalta ja näitä hautajaisia alettiin järjestämään....
-Se, jossa sinä tapaat mummun ja autat utelemaan häneltä Kromin tilanteesta ja totuuden hänen aikeistaan mahdollisen löydön vielä tapahtuessa...
"Valita kunnioituksen ja kiitoksen oikein tekemisen sijaan", niin kuin olet tähänkin asti tehnyt?
Ja minä...etkös silloin pari viikkoa takaperin sanonut, että mummusi ei ikinä haluaisi tavata minua?
Että olen usealla tapaa niin vääränlainen, ettei meidän kannattaisi edes yrittää?
Orube: Sanoin, ettei sinussa ole mitään väärää- vain piirteitä, jotka eivät sovi yhteen mummun kanssa.
-Ja johan me sovimme, miten saisimme korjattua tilanteen väliaikaisesti, muistathan?
Jos esittelen sinut uutena ystävänäni, joka on vieläpä "oikein kunnon kansalainen" ei siinä pitäisi olla mitään väärää tai mummullakaan syytä pahastua, vaikka samalla pyrimmekin saamaan vähän tietoja...
Rashi: Mmm....Niin kai...Meidän tulisi tosiaan vain onnistua siinä mahdollisimman huomaamattomasti eli minun tulisi todella olla....öh, miten sen nyt sanoitkaan ...."oikein kunnon mallikansalainen"...vai?
Orube: Niin, mielellään. Silloin mummu ottaisi sinut vakavasti ja noteeraisi kysymyksesikin varmasti paremmin.
Ilman kontaktia häneen emme saa muuten ikinä tietää-....
*huomaa kauempana jotain ja vaikenee*
Rashi: No, ei mitään hätää sen suhteen- muistan kyllä mitä "korjattavia piirteitä" mainitsit; minun pitäisi pukeutua paremmin, olla käsittelemättä Hurttista ennen tapaamista, puhua oikeanlaisista asioista ja...käyttää jotain toista nimeä ....eikö niin?
Orube: *siristää silmiään katse takaviistossa*
Rashi: *kääntyy katsomaan* M-mitä...Mitä sinä oikein katselet noin?....
Odota vain hetki niin olen jo siellä ja voimme palata kotiin!
Orube: Niin, tismalleen noihin asioihin sinun tulisi kiinnittää itsessäsi erityistä huomiota.
Emme voi valitettavasti jäädä käsittelemään suunnitelmaa enää pidemmäksi aikaa, muuten mummu alkaa jo epäillä jotain.
Orube: Mutta jos sovitaan, että tulisit tänä iltana asuntolalle niin että esittelen sinut mummulle suunnitelman mukaisesti, niin pääsemme varmasti juttelemaan hänen kanssaan tiedät kyllä kenen tilanteestakin ja kenties tekemään siitä mahdollisesti saamien tietojemme pohjalta jotain ratkaisevaakin....
-Älä kuitenkaan huoli, kuten jo sovimme minä huolehdin vaatetuksestasi ja heti kun pääsen kotiin kaivan ne serkkuni vanhat koltut esiin ja toimitan ne jollain tapaa luoksesi kadulle.
.png)
Orube: Omalle vastuullesi jääkin sitten saada ne vaihdettua yllesi ilman sen suurempaa spekulaatiota, niin ettei mummu vain saa kuulla keltään myöskään jälkeenpäin nähneensä sinut alastomana- ilman vaatteita- kadulla.
Se jos mikä näes murentaisi kuvasi mummun silmissä, saisitpa siitä kuinka hyvän tahansa....
Rashi: Ymmärrän kyllä.
Älä kuitenkaan huolehdi syyttä suotta- tunnen kadut kuin omat taskuni ja tiedän kyllä sopivat paikat vaihtaa vaatteeni kenenkään huomaamatta.
En huolehdi syyttä suotta.
-Kai tajuat, että mitä ikinä mummu saattaa paljastaakaan meille voi kertoa todellisuudessa paljon enemmän kuin osaamme odottaakaan- niin Kromin tilanteesta kuin itse mummustakin.....
.png)
Orube: *lähtee etenemään poispäin*
Olen katsos ollut aika huolissani hänestä näiden viime aikaisten tapahtumien myötä, eivätkä nämä tämän päiväiset hautajaiset helpottaneet oloani sitten yhtään; mummu kun julisti Kromin kuolleeksi niin vaivattomasti ilman minkään asteista myötätuntoa tai suruvalitteluja mainiten vielä erikseen, että vaikka hänen ruumiinsa vielä löytyisikin se ei ansaitsisi paikkaa hautuumaan maassa.....
Rashi: Mutta eikö ollut jo tiedossa, että mummusi suorastaan inhoaa Kromia, eikä todellakaan pitäisi hänelle mitään arvostavia muistopuheita?
Ja eikö meidän pitänyt nyt vain uskoa Kromin olevan yhä elossa?
Tarkoitin vain, että jos ja toivon mukaan kun Kromi on tullut selvinneeksi siitä metsästä odottaneesta tappavasta vastaanotosta niin olisi parasta, että hän olisi suunnannut niin syvälle metsään kuin vain mahdollista- kun vain tietäisinkin, miten voimme olla varmoja siitä....
- sillä mummu tekee selvästi kaikkensa ollakseen varma suunnitelmansa toteutumisesta ja Kromin kuolemasta...
Rashi: Sehän on selvä, mutta......
Miten me voimme sitten olla varmoja mistään mitä mummusi meille kertoo?
Jos hän kerran valehteli jo hautajaisvieraille, niin miksei hän tekisi sitä samaa meillekin?
Orube: *pysähtyy*
Uskon, että kun sinä vain teet "uutena tuttavuutena" vaikutuksen mummuun hän haluaa sinut puolelleen- aivan kuten kaikki muutkin kyläläiset- ja kertoo myös totuuden mainiten Kromin edes jollain tapaa paljastaen epähuomiossa, onko hän todella kuollut vai ei....
Orube: *luo pitkän katseen poikaan*
En haluaisi asettaa minkäänlaisia paineita, mutta se toimiiko suunnitelmamme vai ei on siis pitkälti kiinni siitä onnistutko vakuuttaaman mummun vai et.....
Rashi: *nielaisee kuuluvasti*
Niin...niin tietysti...minustahan se on kiinni.....
Orube: Et ole kuitenkaan sanonut missään vaiheessa "ei" kyseisen suunnitelman toteuttamiselle, joten otan sen myöntymisen merkkinä- tavataan siis illalla asuntolalla ja pistetään toimeksi!
Nyt minun on kuitenkin todella mentävä....
Rashi: Juu, öh...Nähdään sitten siellä!
Lupaan tehdä kaikkeni suunnitelmamme eteen ja siten tietysti totuuden selvittämiseksi Orube.....Kromin ja sinun tähtesi...
***
Illemmalla
*punatulkku visertää laskevan illan sointujaan*
Rashi: No mitäs sanot? Näytänkö tyylikkäältä?
Rashi: Macholta ja hurmaavalta unohtamatta tietenkään lukuisia piirteitä, joilla tekisin vaikutuksen myös vanhempaan ikäpolveen eli Imeldaan?......
Rashi: Äh...Yrittäisit nyt edes Hurttis!
Kaipaisin nyt kannustavampaa ja positiivisempaa asennetta ja ennen kaikkea kehua ja ihailua uusia vaatteitani kohtaan.
-Sain nämä ihan tarkoituksella tärkeää tehtävää varten, jossa autan Orubea selvittämään Kromin tilanteen eli samalla tulen auttaneeksi myös Kromia...
Meidän yhteistä ystäväämme, muistathan?
Ja lopulta.... varmasti myös tunteemme toisiamme kohtaan....
-Hän oli näes jo aivan sylissäni.....Huulemme melkein koskettivat toisiaan....Kaikki oli menossa juuri niin kuin pitikin, kunnes....
Niin ei enää ollutkaan.....
Rashi: Ei ollut, mutta olen varma, ettei se jää enää vain haaveeksi...
Rashi: Minä olen näes ainakin täysin varma tunteistani Orubea kohtaan...
Niin varma, että olin valmis luopumaan jopa uskollisista vaatteistani vaihtaakseni ylleni nämä- kieltämättä paljon siistimmät ja mukavammat- kuteet ollakseni sen suunnitelman mukaisesti hänen tukenaan ja apunaan ihan loppuun asti tosiasioiden selvittämiseksi.
Hurttis: * alkaa haukahdella voimakkaasti hypähdellen samalla ylöspäin*
Rashi: No, mitä nyt?
Etkö kestä vuolasta avautumista ja uskoutumistani?
-Minun täytyy saada tehdä näin nyt kun aikaa on ja saan mahdollisuuden päästä-.....
Rashi: Hetkinen...aikaa.....
Rashi: Ei, kun...Niin tietysti!
Nyt alkaa olla aikani lähteä asuntolalle Oruben luo, jotta saamme sen suunnitelmamme käymään toteen!
-Sitähän sinä haukuit, vai mitä Hurttis? Jotta tajuaisin jo lähteä, niin etten myöhästy....
Kiitos paljon kamu, hyvitän tämän sinulle vielä myöhemmin.
Nyt minun täytyy kuitenkin toden totta lähteä.....
***
Aivan iltasella asuntolan huoneiston oven takana
Orube: Viimeinkin! Mihin ihmeeseen sinä oikein jäit?
Kun sanoin; "seuraa perässäni niin nopeasti ylös kuin vain voit" todella tarkoitin sitä!
Kukaan ei saa nähdä sinua, ettemme vain jää kiinni ja suunnitelma menetä merkitystään jo ennen kuin pääsemme edes toteuttamaan sitä!
Rashi: Anteeksi, toimin vain ihan loppuun asti kuten halusitkin...
Rashi: Kun näes tajusin sinun tänne ylös lähtiessäsi, että piponi oli jäänyt päähäni ja että olit kieltänyt minua ylipäänsä pitämästä sitä päässäni muummusi seurassa, koska " herrasmiehet osoittavat sivistyksensä ottamalla hattunsa pois aina sisällä" piti minunkin ottaa omani pois.....
Rashi: Eihän se mieluinen juttu ollut- hattuni kun on osa minua- mutta koska haluan yhtä paljon kuin sinäkin suunnitelman onnistuvan olin valmis ottamaan sen väliaikaisesti pois turvatakseni onnistumisemme.
Rashi: Niinpä jätin piponi tuonne alas- kuivaustelineen alle...
Rashi: ...josta varmasti löytänen sen vielä takaisinpäin lähtiessäni, sillä korkeintaan joku muu tämän talon asukkaista on nostanut sen telineeseen "takaisin kuivumaan"kajoamatta omaisuuteni sen kummemmin.
-Vieläpä täysin hänen mieltymystensä mukaisena!
Orube: No sen sanoo vasta mummu kun pääsemme hänen puheilleen asti.
Siirrytäänkin tästä rappukäytävästä huoneiston puolelle niin ettemme tuhlaa enää hetkeäkään aikaamme...
*astuvat sisään huoneistoon*
Orube: *puhuu hiljaa kuiskaten*
Ja muistathan nyt kaiken mitä sovimme?
- Oman roolisi, puheenaiheen minkä pyrit ottamaan mummun kanssa, miten käyttäydyt jutellesessasi hänen kanssaan ja miten suhtaudut saamaasi tietoon- on se sitten mitä vain?
Rashi: Tietysti.
-"Olen vaihto-oppilaana kyläämme tullut opiskelija, joka on erittäin kiinnostunut hallinto-oikeudesta ja kaikkeen siihen liittyvästä haluten siltä pohjalta opiskella ihan maailman tappiin asti ja tavata arvostetun, "vanhan ja viisaan", kylänvanhimpiin kuuluvan johtohahmon, joka"-......
Rashi: *kohottaa kulmiaan* Mitä? Miksen? Ihan hyväähän minä vain-.....
Mummu ei arvostaisi sitä pätkääkään, sillä hän inhoaa sitä, että häntä pidetään vanhempana kuin muita.
-Monet kun pitävät sitä myös heikkouden ja haurauden merkkinä, vaikka kylän vanhimpiin kuuluvan titteli onkin hyvin kunnioitettava saavutus.
Onko sitten vielä jotain muuta, mitä minun olisi hyvä tietää?
Orube: No, itseasiassa-....
Imelda: *havahtuu unestaan*
Imelda: *nousee tokkuraisena ylös*
O-orkidea...
Oma kultainen tyttöni, missä sinä olet ollut näin myöhään?
Tulitko...tulitko viimein takaisin?...
Orube: * vilkaisee Rashiin sihahtaen hampaidensa välistä*
Anteeksi...Näin käy aika usein- ettei jopa ihan aina- kun palaan töistä kotiin tai kun olen jättänyt mummun ihan vain hetkeksikin yksin...
Hän sekoittaa minut mummiini ja toisinaan äitiinikin ja menee aina hetki ennen kuin hän hahmottaa, kuka todella olen...
Orube: *kääntyy takaisin Imeldan puoleen painaen kätensä sydämmelleen*
Ei mummu, ei.
-Minä tässä Orube.
Jätin sinut tänne ihan vain hetkeksi lepäämään ja taisit vähän nukahtaa.
Orube: Nyt olen kuitenkin taas tässä ja haluaisin esitellä sinulle erään henkilön, jonka kävin hakemassa tuolta aulasta ihan vain sinua varten.
Hän on-.....
Imelda: Onko se viimeinkin poikaystäsi Paul.....Vai onko kyseessä sittenkin se tyttäresi heila Eric?
Orube: Ei mummu- kyseessä ei ole vaarini Paul, eikä myöskääm isäni Eric....
Eikä hän ole edes mikään poikaystävä vaan pelkkä ystäväni.
Hän on itse asiassa ihan uusi täällä- muutti vaihto-opiskelijana kunnioitettavan välimatkan päästä ja.... no...ehkä annan hänen kertoa kaiken itse....
*viittaa Rashiin*
Rashi: *hätkähtää*
Rashi: N-iin....Aivan.....Olen siis Ras-....
Öh....T-tarkoitan....
Orube: *luo terävän katseen poikaan*
Tarkoitit Raymond, vai mitä Ray?
-Taidat nyt vähän jännittää, mutta se on aivan turhaa.
Mummuni ei tule näes syömään sinua,,,,
Olen tosiaan odottanut tätä tapaamista niin pitkään, että nyt kun se vimein todella tapahtuu en...en edes tiedä, mitä sanoa ja sananikin aivan sekoavat...
Rashi: Olenkin hyvin pahoillani ollessani vaivaksenne näin myöhään illasta arvon rouva, mutta kun sain kuulla Orubelta pari viikkoa sitten, että juuri te olette kylän eräänlainen johtohahmo en voinut vastustaa kiusausta ja pyytää päästä tapaamaan teitä aivan henkilökohtaisesti...
Rashi: Minä olen näes aina ollut todella kiinnostunut hallinto-oikeudesta ja sen pienemmistäkin yksityiskohdista toimintamalleineen- kun synnyin minulla enteiltiin jopa olevan hallintatehtäviin liittyvä ammatti- siksipä olenkin opiskellut kovasti ja tehnyt aiemmassa kotikaupungissani myös pienimuotoisia töitä ja tehtäviä valtaapitävien leivissä.
-Täällä en ole ehtinyt vielä niin pitkälle, mutta olen kovasti koittanut selvitellä täällä käytössä olevia menetelmiä esimerkiksi
päätösten ja rangaistusten suhteen....
Rashi: Nyt kun pääsinkin suoraan teidän puheillenne arvon rouva olisin todella otettu, jos saisin kuulla millä menetelmillä täällä esimerkiksi rangaistaan kylän sääntöjen rikkojia...
-Pieni tarinanpätkäkään ei haittaa mitään, sillä olen kuullut, että juuri te olette kylän parhaita tarinan kertojia....
Komean pojan, joka arvostaa tarinoitani jo ennen kuin on edes kuullut niistä yhtäkään...
Imelda: *hieroo unisena silmiään*
Kertoisinkin sinulle oikein mielelläni jonkin tarinoistani, mutta.....
*haukottelee* Valitettavasti olen nyt niin kovin uupunut, että se saa odottaa seuraavaan kertaan....
Orube ja Rashi: *vilkaisevat toisiaan puhuen hiljaa kuiskaten*
Orube: Minusta meidän ei pitäisi jäädä odottomaan ensi viikkoon- mummu ei kertoisi kunnantalolla ikinä, mitä haluaisimme nyt tietää...
Rashi: Eli sinustako meidän pitäisi vain jäädä tänne ja nyhtää kaikki tieto Kromin tilanteesta vaikka väkisin?
Eikö se mene vähän-...
Rommi....Sanoitko Rommi?
Rashi: Ei..en edes tunne ketään Rommia...sehän on alkoholijuoma, enkä saisi alaikäisenä edes koskea siihen...
Mutta... jos tarkoitat Kromia, niin hänen karkumatkansa on vain ollut suuri puheenaihe ympäri kylää, minkä kautta minäkin olen saanut kuulla jotain satunnaista...
Imelda: Se poika pääsi livahtamaan vuosien taistelunsa jälkeen sinne minne halusikin, mutta valitettavasti etsintä partioni ei löytänyt häntä mistään...Hän lieneekin jo kuollut, kuten metsään karkaaville usein tapahtuu....
Itseasiassa, jos kerran olet Oruben ystävä ja vieläpä kiinnostunut hallintomenetelmistä voinen myöntää sinulle, että olen ennemminkin helpottunut kuin surullinen, ettei sitä poikaa enää löydetty....
Imelda: Eri juttu onkin se tyydynkö helpotukseen vai pyrinkö varmistamaan, että suunnitelmani kävi toteen ihan loppuun asti...
-Rommin metsään pääsy kun oli täysin minun ansiotani....
***
Tuntia myöhemmin
Imelda: Billien ja Summersin valinta "viimeiseen tehtäväänsä" houkuttelemaan tietämättään metsänpetoja lähemmäs rajaa ihan vain Rommia varten ei ollut minulle helppo...
.Imelda: Ja näin jälkeenpäin olen tietysti enemmän kuin surullinen jouduttuani uhraamaan heidät vain, jotta saisin hoideltua Rommin lopullisesti pois tieltäni....
-Siitä pojasta kun oli varttunut jo niin suuri vaiva, etten yksinkertaisesti enää tiennyt, mitä tekisin hänen kanssaan....
Imelda: Ensisijainen tavoitteeni oli kuitenkin vain suojella kaikkia muita kyläläisiä hänen luomaltaan kiusaukselta suunnata hänen pakkomielteensä mukaisesti metsään- estää kaikkia kulkemasta suoraan jo vuosikymmeniä kyläämme piinanneiden metsänpetojen suuhun edesauttamatta niiden hengissä säilymistä vielä pitkälle tulevaan jatkaen kylämme piinaa aina vain...
Rashi: *eläytyy edelleen roolinsa levitellen liioitellusti käsiään*
Ymmärrän täysin mitä tarkoitatte ja suorastaan ihailen voimaanne suojella koko kylää!
-On todella turhauttavaa, kuinka paljon vaivaa yksittäinen poika voikaan aiheuttaa mieltymystensä ja omien halujensa kautta...
Rashi: Johtaen vieläpä sääntöjen vastaiseen toimintaan ja kuolemiin...
Rashi: Mutta, eikö hän tosiaan saanutkin jo rangaistuksen teoistaan...? *vilkaisee Orubeen hieman levottomasti*
T-tarkoitan...Miten...Miten on...onko Kromi nyt siis virallisesti poissa tieltänne?
Onko hän...kuollut?
Orube: Niin mummu.
Minustakin olisi reilua, että kertoisit Raylle nyt ihan loppuun asti onnistuiko suunnitelmasi vai ei.
Loppuratkaisu olisi meille.....tarkoitan hänelle *luo merkitsevän katseen Rashiin* varmasti todella tärkeä ja ratkaiseva osa kertomustasi...
- Onko Kromi siis kuollut vai ei?
Orube: *kuiskaa huomaamattomasti*
Tämä on ihan uskomatonta!
En olisi ikinä uskonut, että mummu avautuisi suunnitelmastaan näin suoraan ja peittelettömästi kertoen vieläpä pienimmätkin yksityiskohdat jopa sinulle!
Kenties meillä on todella vielä mahdollisuus kuulla Kromin todellisesta kohtalosta, kun vain-...
Imelda: *puristelee hermostuneesti poskiaan*
Tiesinhän minä, ettei metsä ole sille pojan ketaleelle vaarallisin ja hänet varmimmin tuhoava paikka, mutta jos ei metsänpetojen kynsiin niin nälkään hänen olisi ainakin pitänyt jo kuolla!
Imelda: Pitäneekin lähettää joukkoni uudestaan metsään- tällä kertaa syvemmälle- koluamaan pieninkin pusikko ja nostamaan lyhyinkin risu varmistaaksemme, ettei se mokomakin loinen jäänyt mahdollisesti selvittyyän vain piileksimään mihinkään....
Imelda: *nousee hitaasti ylös seisomaan* Ja kun he löytävät sen pojan...uuh...kun he löytävät sen.....
Imelda: Minä pääsen viimeinkin ratkaisemaan kaiken!
*henkäilee teatraalisesti*
Ei. Hän ei enää koskaan tee niin...
Imelda: Jos Rommi näes löydetäänkin yhä elossa on vain annettava erityisoikeuksia hänen hoitelemisekseen...
Imelda: Aionkin antaa joukoilleni oikeuden- velvollisuuden- kohdella sitä poikaa kuin metsän eläintä.
Jos he saavat tämän metsässä vastaansa tulee heidän tehdä se, missä metsänpedot eivät mahdollisesti onnistuneet; päättää sen
säälittävän pojan elämä päästäen niin hänet kuin koko kylän kärsimyksistään....
Orube ja Rashi: *hätkähtävät ja katsovat järkyttyneinä toisiinsa*
Rashi: *supattaa hiljaa ja nopeasti*
Eikö tämän visiitin pitänyt olla vain varmistus siitä, että Kromi olisi elossa?
Nyt minusta alkaa rehellisesti sanottuna tuntua siltä, että olisi vain parempi, että hän olisi jo kuollut...
Orube: Mummu taitaa nyt vain olla vähän adrenaliinin pauloissa .
-Jos tilanne äityy pahemmaksi meillä ei kuitenkaan ole mitään hätää, sillä hänellä on käytettävissään rauhoittavaa sisältävä piikki, jota on käytetty aiemminkin vastaavanlaisissa tilanteissa, kun hän on "innostunut" stressi peräisen rytmihäiriönsä varjolla vähän liikaa...
Imelda: *läimäyttää kätensä yhteen*
Kun saan hänen ruumiinsa käsiini voin viimeinkin sanoa kylän olevan jälleen turvallinen ja vailla huolia- aivan niin kuin joskus kauan ennen omaa lapsuuttani...
Rashi: *kuiskaa*
Kenties meidän pitäisi todella harkita sen rauhoittavan käyttöä.....?
Orube: *nousee ylös*
Voi mummu, ei...ei...Sinun pitäisi nyt rauhoittua....
Orube: *etenee hitaasti kohti Imeldaa*
Eihän tappaminen ja kuolema ole missään tilanteessa oikein. Se on armollista vain silloin, jos jonkun on päästävä kärsimyksistään, eikä Kromi ole kärsinyt sitten millään tapaa ainakaan fyysisesti- hän on vain epätoivoisesti yrittänyt löytää paikkaansa kylässä ilman synnyinammattiaan....
Sen hänen erityistaitonsa pohjalta on myös varsin ilmeistä että se löytyi metsästä.
Orube: Se ei kuitenkaan tee hänestä automaattisesti syyllistä kaikkiin metsässä ja sen rajalla tapahtuneisiin kuolemiin.
-Ei, vaikka hän ainoana kyläläisenä on itse pyrkinyt pääsemään pelätyn rajan taa.
Sinun onkin nyt rauhoituttava ja ymmärrettävä ett-...
Imelda: Niinhän minä ymmärränkin.
-Ymmärrän, että vain hoitelemalla sen pojan varmuudella, lopullisesti pois niin kylästä kuin metsästäkin, niin ettei hän enää mitenkään voisi palata, koska on vainaa voimme olla varmoja tasapainon ja rauhan palautumisesta kylän ja metsän välille....
Imelda: Kun kukaan meistä muista ei näes luo minkäänlaista yhteyttä tai mielekiintoa metsään tai sen eläimiin se jää täysin merkityksettömmäksi ja vaille turhaa huomiota, mikä edesauttaisi sen hyödyntämistä joskus myöhemmin. Kenties kylämme voisi jonain kauniina päivänä jopa laajentua aina metsän puolelle asti!
-Jos metsänpedot eivät vuorostaan malta pysyä poissa kimpustamme ennen sitä, niin ainahan me voimme vaihtoehtoisesti uhrata Rommin niille aivan kuten alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisi pitänyt tapahtua...
Imelda: Pääpointtina on, että itse paha tukikohtineen tulee tuhottua lopulta kokonaan... *haukkoo jokseenkin epätoivoisesti henkeään* ja...ja...lopulta kylä ...kylä voittaa vuosikymmeniä kestäneen taistelun metsää... ja sen petoja vastaan...
Ennen voittoa...ei kellään ole kuitenkaan oikeutta levätä!
Orube: Hyvä on, hyvä on...Vedä nyt syvään henkeä ja rauhoitu.
En haluaisi joutua käyttämään rauhoituspiikkiäsi tällaisessä tilant-.... *kiinnittää huomionsa tyhjään yöpöytään*
Orube: Hetkinen, missä ihmeessä piikkisi on?
Ja...entä muistia tukeva karpalo jauheesi?
Vielä aamulla, ennen hautajaisia ne olivat tuossa!
-Älä sano, että olet mennyt koskemaan niihin ihan itse muummu...
Imelda: Ne...ne olivat tiellä ja minä vähän siirsin niitä....
Orube: *asettuu istumaan sängylle* Etkä enää muista, mihin ne laitoit vai?
Imelda: Ettäs kehtaatkin, Orki-....tarkoitan Orube!
-Tietenkin minä muistan mihin ne laitoin!
En vain...nähnyt oikeaksi laittaa niitä esiin, kun tuo poikaystäväsikin saapui paikalle.
Orube: Hän ei ole minun poikaystäväni...
Imelda: *lysähtää sängylle*
Samapa tuo. Saan otettua ne mokomat lääkkeet esiin myöhemminkin.
Nyt en kuitenkaan saa antaa huomioni herpaantua sitten hetkeksikään!
En saa, sillä muuten saatatte livauttaa suustanne jotain tärkeääkin siihen Rommiin liittyen... Esimerkiksi hänen nykyisen piilopaikkansa tai ...
Orube: *hivuttautuu hitaasti lähemmäs*
Voi mummu..Kyllähän me nyt olisimme jo kertoneet sinulle jos tietäisimme, missä Kromi on...
Orube: *kahmaisee Imeldan kainaloonsa*
Emme välttämättä sitä varten, että saisit hänet todella hoideltua, vaan ennemmin siksi, että rauhoittuisit ja ymmärtäisit antaa jo olla.
-Sait Kromin metsään ihan niin kuin halusitkin, eikä hän ole täten enää tielläsi saati "vaaraksi kellekään muille".
Työsi hänen suhteen on siis tehty ja voit nyt levätä.
Imelda: Ei! Työ ei ole läheskään valmis niin kauan kuin minulla on pieninkään syy epäillä, että Rommi on yhä elossa!
Kuten sanoin minun on lähetettävä joukkoni vielä uudestaan metsään- tällä kertaa asein varustautuneina hoidellakseen sen pojan loppuun, jotta suunitelmani tulee todella täytettyä!
Kaikki pitää hoitaa sitä varten loppuunsa. Hamaan tappiin asti!
Rashi: *nousee ylös rykien hieman kurkkuaan*
On todella niin ihailtavaa, kuinka sitkeästi haluatte saada suoritettua työnne loppuun arvon rouva...
Se...inspiroi minua kovasti....
Orube: Mutta nyt sinun tulisi kyllä levätä mummu.
Tämä keskustelu näyttää ottaneen sinulla todella voimille....
Imelda: *haukkoo edelleen henkeään tuijotelleen tyhjyyteen*
Rashi: Aivan, se olisi oikein ja minunkin pitäisi alkaa tästä jo lähteä.
Olen kuitenkin erittäin otettu avautumisestanne rouva.
Annoitte minulle vain entistä parempaa käsitystä kylän käytännöistä ja ennen kaikkea sen hallintomenetelmistä johtaen minua eteenpäin opinnoissani.
Suuret kiitokset ja näkemisiin siis...
Orube: *kuiskaa* Näemmekö taas pian uudestaan?
Meillä olisi paljon puhuttavaa kaikkeen tuohon mummun kertomaan liittyen...
Rashi: Meidän on pakko.
Kun mahdollisesti vielä elossa olevan Kromin perään ollaan kerran lähettämässä metsästäjiä tappo aikeissa pitäisi meidän varoittaa tai auttaa häntä jotenkin.
Eikö sinustakin?
Rashi: Eihän meistä kumpikaan halua hänen kuolevan suoraan sanottuna salamurhan uhrina, vai mitä?
Orube: Ei...ei tietenkään...
Eri juttu onkin miten saamme muka varoitettua häntä ajoissa, kun mahdollisuutemme ovat näin rajalliset....
-Ellet sitten tietysti omaa jonkin sortin telepaattista yhteyttä haluamaasi henkilöön minulla ei ainakaan ole mielessä miten voisimme onnistua siinä..
Orube: *vilkaisee rinnallaan puuskuttavaan Imeldaan*
Nyt minun ei autakaan muu kuin jäädä mummun tueksi, kunnes hän hengittää taas normaalisti ja on muutenkin täysin rauhallinen...
Orube: Kuten kuitenkin sanoit, kun vain tapaamme mahdollisimman pian uudestaan kenties keksimme oikeanlaisen tavan auttaa ja varoittaakin Kromia.
-Säästellään siis ajatustyömme seuraavaan kertaan*heilauttaa hieman kättään hyvästien merkiksi*
Rashi: *vastaa hyvästeihin*
Jepulis, tehdään niin.
-Äläkä sinä huoli siitä ajatustyöstä.
Minulla saattaa näes olla jo idea, miten toimia- se voi olla vähän rajoja rikkova, mutta pääasia eli Kromin auttaminen tulee kuitenkin täytettyä.
Kerron siitä lisää sitten ensi kerralla, joten näkyillään sitten silloin.
Imelda: *hengittää salaa täysin normaalisti*
Hah, tiesinhän että onnistuisin! Jo lapsuuden aikaiset näyttelijän taitoni pääsivät kyllä niin loistoonsa!
Nyt kun lapsoset ovat huolissaan siitä Rommista ei heillä ole pian enää muuta vaihtoehtoa, kuin etsiä tätä käytännössä suoraan metsästä ja täten johdattaa hänet suoraan minun syliini...
Suoraan tuhoonsa niin kuin on tarkoitettukin....
***
Kommentit
Lähetä kommentti