Suden sydän luku 8

Moikka!

 Nyt on tullut koko kesä nukkeja kuvailtua ja päästy kuvatarinassakin mukavasti eteenpäin.

On se kyllä paljon työtä vaatinut, mutta ollut samalla sen arvoista. 

Kokonaisuudessan miulla on kyllä tosi hyvä fiilis  menneestä kesästä nukkejen suhteen😄❤

Näin syksyn puolella olen syntymäpäiväni (23.9) johdosta hankkinut  muutaman nukenkin ja eiköhän niitäkin tule tässä pian jo kuvailtua🤗

-Syksy kun on väreiltään niin ihanaa kuvausaikaa, että paremmasta viis.

Talvella onkin sitten kuvatarinan osalta vähän ikävämpää, kun en viitsi silloin oikein kuvata kun yhtäkkinen vuodenajan muutos tarinassa ei oikein sovi kuvaan. Pitääkin siloin kuvailla nukkeja muuten vain, mutta näin rehellisesti sanottuna en halua edes ajatella talvea vielä ( silloin kun on niin kylmä ja olen itse sellainen vilukissa, etten oikein sovi yhteen sen kanssa).

-Eletään näin kuitenkin ihan hetki kerrallaan niin kyllä sitä kaikesta selvitään😊👍

Tulin tässä muuten saaneksi niiden toistaiseksi kuvaamattomien nukkejen ohella myös uusia vaatteita nukeille.  Ne ovat mummini virkkaamia ja tosi tyylikkäitä (osaan siis itsekin virkata, mutta koska en ole tehnyt sitä aikoihin oletan, että taidot ovat päässeet vähän ruostumaan😅).

Kuvassa näkyy vain muutama vaate, kun suurin osa niistä on BJD- nukeille. Tulevat kuitenkin  kaikki varmasti kuvissa/kuvauksissa näkymään- sydämmelliset kiitokset mummille ❤

 Ja no, ei se ole vain sää ja talvi mikä saattaa kuvatarinan kuvaukset tässä keskeyttää.

Itse tarinan päähenkilö Kromi lähti näes eilen Ranskaan customoitavaksi ja paluupäivästähän ei ole vielä tietoa. 

-Itselläni siis ensimmäinen kerta kun lähetän nukkeani customoitavaksi saati sitten ihan ulkomaille asti😧

Vähän jännittää, mutta eiköhän Kromi sieltä vielä palaa, toivon mukaa ennen talvea ja ensilumia.

Tästä lienee kuitenkin parempi siirtyä kuvatarinan uusimpaan osaan, jotten vain pitkitä postausta kuulumisilla entisestään 😅

Suden sydän

Luku 8: Matkalla elämään

 

Kromi: No, tässä tämä nyt olisi; kylän vastakkainen laita metsästä katsottuna.

Kromi: *pysähtyy* Täällä ei käy saati asu enää kukaan, joten voit olla täällä kaikessa rauhassa aina siihen asti kunnes koet voivasi palata metsään. 

Kromi: Kunhan vain muistatkin tehdä niin, sillä vaikka täällä ei viereisen pellon vuosia sirren tehdyn laajennuksen jäljiltä enää asukaan ketään.....

Kromi: ...en voi mennä takuuseen viljelläänkö peltoa edelleen tai tullaanko täältä jossain vaiheessa hakemaan jo vuosia sitten tänne jääneitä sekä kertyneitä romppeita.

 

Kromi: Näin väli-aikaiseksi mäyrä asumukseksi se on kuitenkin suht hyvä ja ympäristöltäänkin juuri sinulle sopiva.

Kromi: *laskeutuu alas* 

Kromi: Kunhan et vain mässäile tai hienostele olosuhteiden tarjonnan suhteen niin kaikki menee hyvin.

Tamminen: *loikkaa alas*

Kromi: No, mitä sanot? 

Kromi: Ei mikään huippulukaali, mutta kaiken tarpeelisen tarjoava "turvapaikka" kuitenkin, vaikka näin itse sanonkin. 

Kromi: Ensiksikin nuo puut ja pensaat peittävät runsaalla kukinnallaan näkyvyyden pellolta tänne tarjoten samalla sinulle oivat vaanimis mahdollsuudet....

Kromi: Mitkä tulevatkin tarpeeseen, sillä kasvuston takana on oheinen pelto, jolta löytyy taatusti saalista tuollaiselle kaikki ruokaiselle metsäsialle. 

-Ja koska kyseessä on pelto teidän mäyrien erityisherkku liero löytyy taatusti runsaslukuisena sen maaperästä.

Kromi: Ja viimeisimmäksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi; sinulla on mukava pikku mökki ihan vaikka vain sadepäivien varalle.

Se ei sijaitse tietenkään maan alla, mutta halutessasi voit vuorata sen kuivalla heinällä, saniaisilla ja sammalilla.  

Kromi: En ole käynyt sisällä, mutta tuskin sieltä mitään hengenvaarallista löytyy...

Ja mikä vielä parempaa, jos sisätilat eivät miellytä tai et pääse sinne niin voithan aina pesiytyä myös mökin alle- kunhan vain pidät mielessä sen olevan väliaikaista. 

Tamminen: *siirtyy lähemmäs*

Kromi: -Aivan, niin minullakin sinua kamu.

Mutta ei hätää, kun vain palaat metsään niin minä olen jo siellä sinua odottamassa.

Tamminen: *hamuaa kättä*

Kromi: Ja juu, ehjin nahoin- vannon sen.

Kromi: *nousee ylös* Mutta jotta tulet näkemään sen minun täytyy nyt lähteä.

Kromi: Asetu sinä nyt vain kaikessa rauhassa tänne. Viikon tai parin päästä olemme taas yhdessä ja ties mitä hauskaa silloin keksimme ja  teemmekään. 

Tamminen: *röhkäisy* 

Tamminen: *asettuu mökin tuntumaan*

Kromi: *hymyilee*

Kromi: Huh, nyt kun tunnen Tammisesta hehkuvan rauhan voinen pitää sitä jo omana itsenään ja sivuuttaa ne mokomatkin paniikit siitä "luonnottomasta pedosta", joka voisi mukamas syödä jopa minut...

Kromi: Kun Tamminen pärjää ja rauhoittuu täällä, niin minäkin pärjään taatusti muutaman päivän yksin metsässä....Oli siellä metsän petoa tai ei.

-Heippa sitten kamu, nähdään pian!

Tamminen: *lyllertää takaisinpäin naksautellen kieltään levottomasti!

Kromi: Mitä? 

-No tietysti!

Totta kai aion jatkaa nyt metsään, niinhän se oli ihan alunpitäen tarkoituskin! Vain niin pääsen sinne vielä tämän päivän aikana ja siten....

Kromi: *havahtuu ja nostaa katseen ylös taivaalle*

Ei kun ei....Nyt alkaa olla jo yö!

Kromi: Miten ihmeessä se jäi minulta huomaamatta? 

Taidan olla täyssokea!

-Olisihan minun pitänyt tajuta se jo siitä, että Tamminen oli ylipäänsä niin pirteänä vielä tähän aikaan illasta- mäyrät kun hankkivat ruokansakin öisin jatkaen sitä tähän vuodenaikaan jopa aamuun saakka!

Kromi: Ja niin tekevät myös monet muutkin metsän pedot, vielä hurjemmat ja suuremmat kuin mäyrät.....

Kromi: Ei, ei! En saa alkaa epäröimään saati antaa pelolle valtaa...

En nyt kun olen lähempänä metsää- voittoani- kuin koskaan ennen! 

Kromi: On mietittävä tilannettani järjen kautta....

Olisi kenties nyt vain parasta löytää itselleni sopiva nukkumapaikka, niin, että saan itsekin rauhoituttua ja samalla kerättyä voimia niin, että jaksan ja pääsen todella huomenna metsään asti.....

Kromi: Nyt minulla ei kuitenkaan ole telttaa, missä nukkua, vaan minun on alettava elää luonnon ja sen olosuhteiden mukaan - tultava osaksi sitä.

Muut kyläläiset kutsuisivat minua varmasti tältä pohjalta jo eläimeksikin, mutta...kai sitä ajatusta voisi hyödyntääkin. 

Näin luonnossa, metsässä asuesssa ja eläessä on ajateltava kuin eläin...ajateltava kuin eläin...elettävä kuin eläin.....

Kromi: *hypähtää riemusta* Heureka, niin tietysti!

Kromi: Tietysti! Niinhän minä teenkin! 

Se on riskialtista piilossa pysymiseni kannalta, enkä todellaakaan pidä tällaisestä ees taas ramppauksesta, mutta alku on kaikessa aina vaikeaa joten pitäneekin vain edetä askel askeleelta kohti huomista ja uutta elämääni....  

Kromi: Mutta jotta en viivyttäisi sitä vain entisestään minun on nyt todella mentävä *säntää juoksuun*

-Pidä huolta itsestäsi Tamminen!

Kromi: Viikko tai pari niin olemme taas yhdessä!

***

*rapistelua ja kevyttä puuskutusta* 

Rashi: Huh, huh....

Tämän parempia makuualusia ei taida täksi yöksi löytyä....

Rashi: Mutta pienestäkin pehmukkeesta pitää olla hyvillään, vai mitä Hurttis?

Hurttis: * haukahtaa häntä vispaten* 

Rashi: Olen niin kiitollinen, että autoit minua.

-Ja vau! Tuo sinun löytösi on kuin Kultainen Auringonpoika Inkan aarre pelissä. Jättipotti siis!

Rashi: Tai siis.... Niin meidän ainakin pitää ajatella, vai mitä? 

Näin kadulla eläessä ......*viittaa katseellaan kadullle*

ei ole varaa nirsoilla. Ja on osattava myös jakaa jotta-......

?: Hienoa, että olet tuota mieltä.

Rashi: *hätkähtää* 

Rashi: Sinä....Mitä...mitä ihmettä hiuksillesi on-.....

Tai siis mitä ihmettä ja kummaa sinä teet täällä tähän aikaan yöstä?

Kromi: *tulee esiin varjoista*

Rashi: Tarkoitan...Oli miten oli olin kuule saada sydärin! On todella epätavallista kulkea kaduilla enää tähän aikaan- varsinkaan näin öisin!

Kromi: Okei, okei, rauhoituhan nyt. Ei ole mitään hätää, sillä  tarkoitukseni ei ollut tulla säikyttelemään sinua.

En vain sattunut tietämään että vietät yösi juuri täällä, pimeimillä kujilla jonne edes tähtien kirkas valo ei osu- vaikka onhan se nukkumista ajatellen paljon mukavampi ja loogisempi ratkaisu.....

Rashi: En minä täällä nuku. Olin vain keräämässä puhtaita, kuivia ja ehjiä makuualusia ihan näin yötä varten. 

Kylän kadut kun eivät ole kovinkaan puhtaita ja osa on turhan kivikkoisia nukahtamiseen ilman minkäänlaista suojaa. Näin varmistan vain, ett- 

Kromi: Aivan, aivan.....Tiesin, etten etsisi ja löytäisi sinua turhaan.

Tiedät selvästi paljon kadulla elämisestä ja juuri siksi tarvitsenkin sinun apuasi. 

Ihan vain sen verran, että- .....

Hurttis: *keskeyttää haukahtaen muutaman kerran*

Kromi: *antaa huomionsa herpaantua ja polvistuu koiran viereen*

Ai hei vaan Dusty.....

Tai siis niin, anteeksi: tarkoitan tietysti Hurttis. 

Oletkos ollut täällä auttelemassa Rashia vai? 

Hurttis: * haukahtaa pirteästi* 

Kromi: -Niin, niin minustakin. 

Kyllä se on kunnon koiran mitta, kuinka uskollisesti ja tunteella ihmistään tai ystäväänsä tukee. 

Hurttis: *urahtaa muutaman kerran*     

Kromi: - Ja niin ihan totta. Ei sitä mielellään näe ystäväänsä ilkosillaan kietoutuneena vain irallisiin vaatteisiinsa, jottei yön aikana tule kylmä....

Rashi: Öh...Öhöm...*rykii kurkkuaan* En millään tohtisi keskeyttää tätä teidän ilahduttavaa ja suorastaan sydäntä lämmittävää jälleennäkemistänne, mutta sattumoisin minä itsekin satun olemaan täällä ja kuulen kyllä mitä te....tarkoitan, mitä sinä minusta puhut...

Rashi: Eikä se mitä Hurttis sinulle ilmeisesti juuri kertoi ole kyllä totta! En ole ollut ilkosillani kadulla saati joutunut turvautumaan vain irrallisiin vaatteisiin pysyäkseni lämpimänä... Ainakaan tarkoituksella! 

Rashi: Ja mitä siihen kesken jääneeseen avunpyyntösi tulee niin 

arvostan kyllä ihailuasi kadulla elämistaitojeni suhteen, mutta mihin niitä ikinä tarvitsisitkaan- ilmeisesti uuden mallisten kenkien suunniteluun ....

Rashi: Niin valitettavasti nyt on tosiaan jo yö ja minun ja Hurttiksen on löydettävä vielä ainakin yksi kunnon makuualunen niin, että pääsisimme nukkumaan niin kuin tähän aikaan kuuluukin. 

- Ehkä sitten huomenna ehdin ja jaksan paremmin tarjota visuaalista näkemystäni sen uuden kenkämallisi kadulle soveltuvuuden suhteen...

Kromi: * silmäilee muovisäkkejä* 

Kromi: Sanoit juuri, että olitte kerämäässä noita säkkejä makuualusiksenne yötä varten. Meinaako se siis, että suosittelisit minuakin etsimään itselleni vastaavan, jotta saisin nukuttua taivasalla? 

Rashi: * jää tuijottamaan hämmentyneenä*

Kromi: Tai siis...nyt varmaan ihmettelet, miksi ihmeessä ylipäänsä tekisin niin....*vilkaisee välttelevästi poispäin*

Kromi: Mutta näin tiivistetysti - ja koska luotan sinuun- pääsin nyt viimein eteenpäin siitä ikävästä elämäntilanteestani, josta puhuin sinulle silloin viime kerralla.

Pääsin siis viimein livahtamaan niin sanotuista kahleistani ja olinkin jo matkalla metsään, kunnes....

Rashi: Vou, vou....Minä kun luulin että tarvitset apuani uusien kenkien kanssa - et karataksesi kiellettyyn metsään!

Rashi:*kohottaa estelevästi käsiään* En ylipäänsä suosittele katuelämää, kun sinulla on oma koti ja pehmeä, mukava sänky, jossa nukkua kaikessa rauhassa ja turvallisuudessa, suojassa kaikelta ikävältä ja pahalta. 

-Enhän minäkään olisi täällä elleivät vanhempani olisi heittäneet minua kuin roskana pönttöön!

Ja mitä siihen metsä matkaasi tulee, niin en kyllä suosittelisi sitäkään, sillä kuten tiedät se on todella kielletty paikka ja koko muu kylä suhtautuu siihen sen mukaisesti. 

Ja jos minä auttaisin sinua edes pienimmässäkään määrin nyt, niin me molemmat joituisimme suuriin vaikeuksiin....

Kromi: Äh....Älä sano, että sinäkin olet käynyt kuuntelemassa niitä kylän vanhinten tarinoita, joissa mustamaalataan niin metsää kuin sen asukkaitakin....

Rashi: No kyllähän kadulle aina kulkeutuu kaiken maailman juttuja, mutta-....

Kromi: *keskeyttää terävästi* Olet tai et, niin ne eivät pysäytä tai estä minua, sillä muistathan kun silloin viime kerralla puhuin jo sinulle kuinka minua on halveksittu koko elämäni tämän mokoman ammatittomuuden takia.

Kaikki muut pitävät sitä  ja minua niin sopimattomana ja outona, ettei minulle edes annetta mahdollisuuksia.

Minulla onkin ongelmani muiden kyläläisten kanssa.

En koe ymmärtäväni heitä enää lainkaan ja on kuin voisin vain laittaa heidät lasipurkkiin kuulematta tai ymmärttämättä heitä nähden samalla kuinka he lopulta vähitellen tukehtuvat siellä hengiltä aiheuttamatta minulle kuitenkaan minkäänlaisia tunnontuskia.

Kromi: Kun vain pääsisin metsään siellä minulla kuitenkin olisi jo paljon ystäviä ja kokisin todella kuuluvani johonkin- sanovat kylän vanhinten tarinat tai kiellot mitä tahansa! 

Kromi: En siis tarvitsisi kuin vain tämän yhden yön kadulla, niin voisin jatkaa matkaa huomenna aina metsään asti. 

Sinä tiedät kuitenkin minua paremmin jonkun syrjäisimmän kadun kolkan, joka on samalla lähimpänä metsää

- On hyvin tärkeää ettei kukaan näe minua, jotta kiinnijäämiseltä ja rangaistuksilta vältyttäisiin, mutta olen varma että sinun seurassasi se onnistuisi paremmin kuin hyvin. 

Rashi: Jaah....no, jos yrität käyttää imartelua saadaksesi minut suostumaan niin....

Rashi: ....Turha luulo *vetää kädet puuskaan* 

En ole lahjottavissa saati tee mitään kiellettyä tai hämärä hommia  siltä pohjalta, että olen väheksytymmässä osassa oleva katulainen!

Rashi: Tiedän mikä on oikein ja tiedän ettet sinäkään voi käyttää koko loppuelämääsi siihen, että pakenet.

Sinun pitäisi kohdata ongelmasi suoraan, muuten olet kuin pelkkä häkkieläin lopun ikääsi....

Hurttis: * inisee hiljaa*

Kromi: Nuo puheesi alkavat jo huolestuttaa  Hurttista.

Sen mielestä sinun pitäisi säilyttää se ihailtava positiivisuutesi ja olla synkistelemättä tuohon tapaan- auttaa kaikkia kyläläisiä kuten olet jo tähän asti tehnytkin.

- Auttaa minua ja....

Rashi: Jaah, no helppohan se sinun on sanoa kun kerran ymmärrät,  mitä Hurttis sanoo.

-Yhtä hyvin se olisi voinut vikistä ihan vain päästäkseen tästä tarpeilleen. 

Periaatteessa onkin niin, että voit itse  päättää mitä minulle tulkkaat ja vaikuttaa siten Hurttiksen kautta minuun, mikä meinaa että....  

Hurttis: *rientää Rashin jalkoihin loikaten vikisten tätä vasten* 

Rashi: Vouh...Mitä...mitä sinä nyt kamu? 

Minulla ei ole mitään hätää ja jos....jos haluat tosiaan päästä tarpeillesi niin sen kun menet. En ole estämässä sinua.

Varmistan tässä vain, ettei mitään liian suurta ole tapahtumassa ja ettei Kromi tee mitään harkitsematonta, mikä voisi johtaa meidät kaikki vaaraan. 

Rashi: Vain näin voin todella auttaa häntä, vai mitä?

Hurttis: * luo koira ilmeen*

Rashi: Äh....*laskeutuu polvilleen* Tunnen tuon ilmeen ja tiedän, mitä sanoisit jos vain osaisit puhua....

Kromi: *nousee vuorostaan ylös*

Rashi: *huokaa* No hyvä on, olette oikeassa; ei minusta ole järkeä puhuvaksi tosikoksi. 

Autan sinua, mutta muista;  jos jäämme kiinni ja saamme rangaistuksen niin syytän siitä sinua, sillä yritinhän varoittaakin sinua. 

Kromi: Hieno homma- pidetään mielessä*virnistää*

Kun vain toimimme heti ja nopeasti voimme käydä läpi mikä katu olisi sinun mielestäsi lähimpänä metsää ja suunnata sitten sinne!

***

Kromi: ....Ja niin minun oli suunnattava metsän sijasta tänne sinun luoksesi kadulle.

Tamminen jäi pitämään majaa sinne edesmenneen metsänvartijan mökille ja saa rauhoitella itseään siellä kunnes tajuaa sen, minkä  minä jo tiedän; ettei se sen kimppuun hyökännyt peto ollut sen kummempi hirviö kuin joku toinen metsän saalistaja, joka vain onnistui järkyttämään sen herkkää mieltä.

-Siinä samalla saan itse hyvin aikaa asettua metsään; etsiä itselleni ravintoa, löytää itselleni sopivan "reviirin" ja ennen kaikkea....

    

Rashi: No on sinulla ainakin todellisen ystävän sydän, kun saatoit sen mäyrä kaverisi turvaan lähtien näin itse kohtaamaan mahdollista vaaraa olematta näin alkuun edes varma selviätkö enää takaisin. 

Kromi: *turhautunut huokaus* Minähän sanoin jo: olen asettumassa metsään asumaan, en suorittamassa mitään sankaritekoa palaten sen jälkeen tänne kylään! 

Kun pääsen metsään en palaa sieltä enää koskaan takaisin! 

Rashi: Okei, okei älähän nyt hiilly.

Ajatuksena tuo uusi elämän muutoksesi kuulostaa vain vähän...no...miten sen nyt sanoisi.....vähän...vähän oudolta. 

Ei sillä etteivätkö kaukaiset esi-isämmekin olisi osanneet ja pystyneet pitämään huolta itsestään syöden muurahaisia ja tehden tarpeensa puun juureen kuin koirat konsanaan....

Rashi: Mutta mitä itsestään huolta pitämiseen tulee niin eikö sinun kuitenkin kannattaisi käydä lääkärissä, ihan vain näyttämässä noita hiuksiasi ja varmistamassa ettei niiden yhtäkkisen väri muutoksen takana ole mikään sairaus.

- Eihän sitä näes tiedä, jos vanhempasi olisivatkin vain halunneet suojella sinua, koska omaat jonkin harvinaislaatuisen taudin tai jopa vahemmiltasi perityn sairauden, jota kellään muulla ei ole.....

Kromi: Et ole tosissasi; sairaus, jossa hiukset muuttavat väriä?!

Jos sellainen todella olisi olemassa, niin et tiedäkään kuinka monet kyläläisistä haluaisivat sellaisen!

Eivätkä vanhempieni hiukset ole koskaan muuttaneet väriään, ja jos olisin sillä tavalla sairas he olisivat hankkiutuneet minusta eroon jo aivan penskana, sillä synnynnäisesti ammatiton ja harvinaisella tavalla sairas olisi tässä kylässä yhtä kuin  kuoleman lapsi suoraan helvetistä vailla minkäänlaista hyväksyntää saati rakkautta! 

Kromi: Mutta onpa näiden omien hiusteni takana mitä tahansa niin sillä ei enää ole väliä, sillä olit aivan oikeassa! *viittaa 

kadun kulmaukseen* 

Kromi: Aivan tuon nurkan takaa pääsemme sille reitille, jota kuljimme viimeksi kun etsimme Hurttista. 
Kun vain jatkaisimme tästä läpi yön ehtisimme vielä ennen aamua metsään, mikä olisikin aivan loistavaa! 

Rashi: *huokaa uupuneena* Mutta entä se tosiasia, että nyt on yö? 

Eikö meidän pitäisi asettua jo johonkin nukkumaan?

Kromi: Ei, ei vielä.

Edetään vielä jonkin matkaa tuohon kulman taakse kunnes voit sittemmin löytää meille sopivan nukkumapaikan. 

Rashi: En ylipäänsä enää ymmärrä, miksi sinun tuli saada minut mukaasi.

Ihan siitä asti kun kerroin sinulle tästä metsää lähimpänä olevasta kadusta, jonka sattumoisin itsekin jo tiesit olet johtanut meitä aina tänne asti....

Kromi: Minun tuli olla varma, ettei tämän lähempiä katuja ole.

Sitä paitsi tarvitsen vielä tietämystäsi, sillä vain sinä osaat sanoa missä olisi kokonaisuudessaan turvallisinta nukkua niin, etteivät muut näkisi meitä. 

Kromi: Lisäksi, kun liikun seurassasi en pistä niin helposti silmään.

Rashii: Ai että käytät minua ihan hyväksesi vai?

- Kiva, että kerroit vasta nyt sillä sinähän pistät näin yön pimeinä tunteina silmään niin kirkkaasti, että ihan silmät putoavat päästä....

Rashi: Ihan vain sillä, että ympärillämme on vain harmaata ja mustaa. Ei värejä tai valoja missään. Pimeys suojaa meitä, mutta samalla se kutsuu meitä yön suoman unen....

*haukottelee*...Unen kehtoon, mikä yhtälailla suojaa meitä.

 -Me tarvisemme sitä, joten....emmekö....voisi vain antaa periksi ja.... antaa unen tulla.....*haukottelee jälleen* 

Kromi: Antaa periksi?

Se on viimeisin asia, minkä nyt tekisin.

Tuosta kadun nurkalta ei ole enää kuin vain jokunen kilometri sille aidalle mistä löysimme Hurttiksen viimeksi ja Uinuva karhu kivi on aivan sen vieressä. 

Kun vain jaksaisit sinne asti ja löytäisit niiden tuntumasta meille sopivan nukkumapaikan olisin tyytyväinen. 

Kromi: Ja no.....

Samalla olen tietysti pahoillani, jos tämä tuntuu sinusta epäreilulta saati siltä, että käyttäisin sinua hyväkseni. 

Minä vain....tarvitsin jonkinlaisen juonen ja apuakin, jotta onnistuisin siinä mitä olen varmaan jo koko elämäni ajan yrittänyt.

Kromi: *pysähtyy* Toisinsanoen....

Kromi: Nyt kun olen lähempänä sitä kuin koskaan voin sanoa, etten olisi onnistunut tässä- päässyt todelliseen elämääni- ilman sinua Rash-...

Ktomi: Rashi?

Rashi: *kevyt kuorsaus*

Kromi: * tuijottaa järkytyksen ja ärtymyksen sekaisin tuntein*

Kromi: Hän ei voi olla tosissaan! 

Kromi: Hän ei voi olla tosissaan! 

-Olemme jo niin lähellä metsälle johtavaa reittiä, että hän olisi voinut väsyksissään vaikka kontata tuohon kulman taakse ja osoittaa sieltä jonkin sopivan nukkumapaikan eikä rojahtaa tuohon kadulle mistä kuka tahansa voi nähdä ja löytää hänet! 

- Hän olisi voinut edes yrittää! 

Hurttis: *inisee* 

Kromi: Niin, niin Hurttis- Rashi nukahti juuri ja tiedän sen kyllä. 

Kromi: Ja tuo nukahtaminenhan se ongelma juuri onkin; hän ei olisi saanut tehdä niin, sillä nyt minä en tiedä, missä olisi sopiva ja tarpeeksi suojaisa paikka nukkua.

Sellainen mistä minua ei vahingossakaan löydetä tai nähdä. 

Kromi: *puuskahtaa turhautuneena* 

Olen täällä kadulla kuin kala kuivalla maalla.

En tunne ympäristöä, pakoreittejä tai sen sellaisia mikä tarkoittaa, että jos täällä sattumoisin kulkeekin joku muukin kuin me, minut voidaan huomata ja tunnistaa. 

Ja jos niin kävisi koko pävän työ menisi hukkaan!

Minut saatettaisiin takaisin kotiin tai kenties jopa johonkin kalterien taakse, josta en sitten enää koskaan pääsisikään karkaamaan....

Kromi: Ja jos Rashia ei saa tuosta enää tänään ylös niin riski siihen vain kasvaa kasvamistaan....

Hurttis: *puskee Rashia kuonollaan tämän reagoimatta* 

Kromi: Tietysti....niin tietysti....

Kromi: *painaa pään*

Olen vaeltanut tänään koko päivän jalkani puhki etsien nopeinta ja huomaamattominta reittiä metsään- kotiani, paikkaa johon kuulua ja juurtua. 

-Mutta ei. Koko maailma on kääntynyt minua vastaan....

Kromi: Eivät siis vain tämä kylä ja sen asukkaat, vaan selvästi myös aivan kaikki luonnonvoimat.

-Univoimineen kaikkineen....

Kromi: *kääntyy katsomaan kulman takaista reittiä*

Tosin väliäkö sillä, sillä nyt olen todella lähempänä todellista vapautta kuin koskaan.

-Kun vain juoksisin tästä pysähtymättä edes nukkumaan saati odottamaan, että siihen sopiva paikka edes löytyisi saavuttaisin määränpääni taatusti pikemmin kuin suunnittelinkaan.... 

Kromi: Mutta tekisinkö todella oikein, jos jättäisin Rashin tällä tavalla vain kadulle makaamaan? 

Entä jos hänelle käy jotain?

-Katulaisiin kun ei suhtauduta kovinkaan suopeasti ja hän oli kuitenkin auttamassa minua....

Hurttis: *asettuu Rashin pään viereen ja äännähtää hiljaa* 

Kromi: Tiedän, ettei sellainen olisi oikein, mutta olisinko muka valmis ottamaan riskin ja yöpymään näin lähellä kylää ihan vain, jottei hänelle kävisi mitään?....

Kromi: Äh, että minun pitääkin olla näin hyväsydäminen! 

Ei minulla taida olla muuta vaihtoehtoakaan.

* huokaa ollen hetken hiljaa*

Kiinni en kuitenkaan halua jäädä, joten minun tulisi nukkua jossain suojassa- ihan jossain tässä lähellä kuitenkin.

Jos siis voisit jäädä vahtimaan häntä ihan vain täksi yöksi Hurttis, niin minä....

Kromi: ...vetäydyn ihan vain tähän nurkan taakse....

Kromi: *syvä huokaus* 

On ollut kyllä koko tähänastisen elämäni pisin ja turhauttavin päivä....

Enkä siltikään päässyt metsään asti.

Rashi saa kyllä aamulla kiittää minua siitä, että jäin tänne ylimääräiseksi yöksi ihan vain hänen takiaan! 

Kromi: *laskeutuu alas*  Nukunpa sen johdosta vieläpä epähygieenisesti kadun puhtaimmassa jätesäkissä....

Kromi: .....nyt kun minulla ei ole edes telttaa suojanani.

Kromi: Mutta onhan se totta, että minun on todella alettava tottua siihen nyt kun en ole enää kotona. 

-Ei. En vielä ole kotona.

Kromi: Mutta huomenna, heti aamun ensi säteiden noustessa juoksenkin nopeammin kuin rasvattu salama, niin että pääsen viimein todelliseen kotiini sekä elämääni. 

Paikkaan jossa pysyn turvassa, poissa kylän asioista.  

Siellä voin olla viimein onnellinen, eikä minuun satu enää koskaan....

***