Sweet Dreams

Moikka     Tästä näin jatkoa kuvatarinalle! Siirtykäämme näin kerrankin ilman miun suurempia mölinöitä sen pariin❤ Suden sydän  Luku 6: Rajalla hyvin, kaikki hyvin Imelda: Kotona, kynttilän valossa ja lämmössä mikään ei ole pielessä. Kaikki on juuri niin kuin kuuluu ja pitääkin, eikä sieltä pitäisikään koskaan lähteä pois. Imelda: Ei varsinkaan kylän ulkopuolelle. Ei edes päivänä, joka näyttää sarastavan kirkkaana.... Imelda: Vaikka olisihan se kuinka hauskaa vain rientää ja pitää hauskaa kuten jo silloin, vuosikymmeniä sitten- minun lapsuudessani-   me kylän lapset juoksimme aina yhdessä. Mikään ei pidätellyt meitä; eivät pellonreunat, eivät sadepilvet saati aikuisten katseet.  Me olimme vapaita . -Mutta meillekin oli kuitenkin asetettu tuo tietty raja; metsä ja sen reuna.... Imelda: Sitä vartioi tuolloin itse metsänvartija ja hänen ohellaan Uinuvaksi karhuksi kutsuttu suuri kivi- suoranainen kallio, joka on järkähtämättä paikallaan edelleen.  Se nimettiin...

  Suden sydän  Luku 7: Metsän varoitus Kromi: Hemmetin vankiselli. Äiti lupasi, että  pääsisin  näin  myöhemmin päivällä ulos, mutta ei! Täällä hän vieläkin istuttaa minua jo ties kuinka monetta tuntia putkeen.  Kromi: *painaa korvansa ovea vasten* Ja äiti on vieläkin aivan oven takana, joten mahdollisuuteni päästä karkuun pienenevät hetki hetkeltä vain enemmän ja enemmän .... Kromi: Enkä vieläkään ymmärrä, miksi hän nosti tällaisen numeron vain näiden hiusteni takia....Mitä siitä, vaikka ne ovatkin nyt eri väriset kuin eilen.....Mitä muut kyläläiset siitä muka välittäisivät, kun eivät välitä minusta muutenkaan....Miksi itsekään välittäisin siitä, kun..... Kromi: . ....viime yö oli todella kummallinen... *palaa mielessään edeltävään yöhön*  Kromi: Oli täysikuu ja se oli niin kaunis, että pakkohan minun oli siirtyä tunkkaisesta huoneestani ulos, pystyttää takapihalle teltta ja nukkua siellä- niin kuin olen joskius aiemminkin vanhempieni tietämättä...