Moikka!

Näin ensi alkuun on aivan pakko pahoitella että tämän ensimmäisen luvun julkaisemisessa kesti näin kauan ´:/

Oli tarkoitus saada tämä luku julkaistua jo viime vuoden puolella, mutta valitettavasti nuo Joulun kiireet ym. Uusi Vuosi sekoittivat vähän aikataulua.

Toivottavasti teidän vuotenne on kuitenkin alkanut jo hyvin ja mukavasti. Otetaan tämän luvun julkaisun lykkääntyminenkin vain sillä, että itse aloitin vuoteni näin uudella, ensimmäisellä osalla kuvatarinaa!

-Pitemmittä puheitta asiaan siis :)

Suden sydän

Luku 1: Karkulainen

Kamino: *astelee levottomasti suuntaan ja toiseen* Ei, ei, ei, ei......

Kamino: Miksi? Miksi hänen piti toimia nyt näin?

Kamino: Miksei Kromi vain voinut tehdä kuten pyysin, toimia kuin olisi pitänyt?*seisahtuu aloilleen*

Kamino: Hänen vanhempansa- täti ja hänen miehensä- antoivat hänet minun vastuulle, koska uskoivat, että hänen serkkunaan tuntisin suurempaakin suurempaa myötätuntoa ja haluaisin auttaa löytämään Kromin ammatin.

Kamino: -Ammatin, joka määräytyy kaikille kyläläisille jo syntyessä- periytyy usein suoraan vanhemmilta lapsille.

- Kaikkien kohdalla paitsi Kromin....

Kamino: Mutta mitä siihen hänen tilanteeseensa tulee niin myötätuntoinen ja avuliashan minä olen tässä ollut!

Otin hänet jopa omalla työvuorollani apulaiseksi tänne konditorioon.

Kamino: Luotin häneen jopa niin paljon, että jätin hänet hetkeksi yksin tänne myymälän puolelle ihan vain, jotta saisin pikkuleivät huolella paistettua.

Kamino: Pyysin häntä sillä aikaa vain täyttämään tarjouksessa olevien tuotteiden pöydän, mutta mikä minua odottikaan kun palasin takaisin keittiön puolelta...

Kamino: Typötyhjä pöytä ja kuin ilmaan kadonnut Kromi...

Kamino: Eihän tämä kondiittorin työ tietenkään kaikkien juttu ole-etenkään jos sitä ei ole perinyt suoraan kuten minä olen isältäni- mutta kun ei ole Kromin tapaan löytänyt ammattiaan jo syntyessään niin eikö sitä pitäisi vain etsiä kahta kauheammin ja tehdä vain kaikkensa vaikkapa kaikissa suvustaan löytyvissä ammateissa, jotta se kipinä johonkin tiettyyn työhön löytyisi?

Kamino: Ellei Kromi sitten vain ole päättänyt olla edes yrittämättä...

Kamino: Mutta jos Kromi muka kerran on päättänyt niin, niin minne hän muka sitten menisi? Mitä hän muka tekisi?

Ja mistä hän on päässyt niin huomaamattomasti ulos- ikään kuin karkuun?

Kamino: *jää tuijottamaan konditorion takaovea*

Kamino: Ei, ei,ei...tämä ei voi olla niin yksinkertainen ja typerä virhe....*lähtee ovelle*

Kamino: *astuu ulos painaen oven kiinni perässään* Isä hirttäisi minut jos tietäisi niin Kromista kuin tästä auki jääneestä ovesta....

Kamino: Nyt onkin toivottava henkeni puolesta, että Kromi on jossain tässä lähistöllä....

Kamino: Mutta ties kuinkakohan kauan hän on ollut jo karussa?

Minne hän suuntasi ja kuinka kaukana hän jo on?

Vai löytäisinkö hänet vain kotoaan?

- Äh! En tiedä sitten mistään mitään!

Kamino: Pitäisi kai vain pyrkiä ajattelemaan niin kuin Kromi...

Kamino: Tietääkseni hänellä ei ole kylällä ystäviä, joten seurasta häntä tuskin löytää. Mutta mikä sitten voisi olla sellainen paikka jonne....

Kamino: * tajuaa vastauksen itse* EI! Ei, ei, ei, ei,ei!.....Mihin tahansa muualle!!!! Mihin tahansa!

Kamino: En minä voi lähteä Kromin perään sinne- metsään!

Kamino: *haroo hermostueesti hiuksiaan* Se on ehdottomasti kielletty ja vaarallinen paikka ja kaikki kyläläiset tietävät sen!

Kamino: Luulisi Krominkin kuulleen niitä kylän vanhimpien tarinoita, joidenka pohjalta kukaan ei lähestykään koko ryteikköä....

Kamino: Kun itse kuulin yhden niistä tarinoista olen hädin tuskin pystynyt liikkumaan edes koko kylässä yksin! Minusta on tullut niin säikky, että kun vain kuulenkin sanan metsä.....

Näen siitä unia- painajaisia- lähes joka yö!

Kamino: Ja jos Kromi sotkeutuisi metsän sotkuihin nyt, kun hän on minun vastuullani.....Ei! En pysty menemään lähellekään sitä kuusikkoa, mutten myöskään jättämään Kromia kuin heitteille- mitä minä siis teen?!

Kamino: Hyvä on, hyvä on Kamino...,rauhoitu, rauhoitu....

On tehtävä niin kuin on oikein.

-Ensiksikin otettava edes jotain näistä työvaatteista pois, jottei konditorion maine kärsi kun...teen mitä nyt teen....

*rusetti putoaa maahan*

Kamino: Kromi ei välttämättä ole vielä ehtinyt metsään asti, joten toivon mukaan ehdin vielä pysäyttää hänet.

- Ja hänenä todella toivoisin sitä, sillä metsään saakka en häntä kyllä seuraa....

***

Kamino: *etenee epävarmasti*

Kamino: *vilkuilee epäluuloisesti sivuilleen* En pidä tästä kyllä yhtään...Nämä kaikki mättäät ja puut, jotka enteilevät metsän lähestyvän...Koleus ja kylmä tuuli, ei ristin sielua missään. Aivan kuin itse luonto näkisi ja katsoisi minuun.

Kamino: En ylipäänsä ymmärrä, mitä hienoa Kromi näkee kaikessa tässä....

Kamino: Hänen vanhempiensa mukaan hän on tosin kuulemma livistänyt aiemminkin tänne kylän ulkopuolelle eli hänen täytyy tuntea paikat. Voisiko hän siis mitenkään olla.....siristää silmiään Aha, viimeinkin! Tuolla hän on- aivan metsän rajalla!

Kamino: *kiihdyttää askellustaan*

Kamino: Kromi! Kromi! Siellähän sinä olet!

Kromi: * hätkähtää huomatessaan serkkunsa*

Kromi: Ei! Kuinka hän pystyi seuraamaan minua? Miten hän uskalsi tulla tänne asti?

Kamino: Kromi, mitä kummaa sinä siellä teet? Etkös tiedä, että metsä jonka rajalla juuri nyt olet on vaarallinen paikka? Ei sopisi olla edes täällä rajalla asti.

- Ja sitä paitsi, eikö sinulla kuulunut olla tänään konditorio-päivä minun kanssani?

Kamino: Jotta ehdimme sinne ajoissa takaisin onkin pidettävä kiirettä.

-Lähdettävä heti!

Et näes kuule tiedäkään, tulin jättäneeksi pikkuleivät aivan yksinään jäähtymään, vaikka ne pitäisi saada mahdollisimman pian, tuoreena tarjol-....

Kamino: *huomaa Kromin vieressä kököttävän mäyrän*

Kamino: Hyi kauhistus! Mikä ihmeen olio tuo oikein on?!

Tamminen: *kääntyy tassuillaan marssien pois*

Kromi: Hyi kuule vain itseäsi Kamino, loukkasit Tammisen tunteita! Se olisi kyllä halunnut tutustua sinuun, mutta koska se on pohjimmiltaan herkkä sielu ja puhuit sille noin ikävästi haluaa se tuskin enää koskaan tavata sinua....

Kamino: T-Tamminen? O-onko sillä nimi?

Kamino: Tai siis....tietysti, tietysti on. Sinähän sen tiedät kun...kun osaat....o-osaat puhua eläinten kanssa...

Kromi: *kurtistaa kulmiaan* Ja onko siinä jotain vikaa?

Kromi: En ehkä saanut syntyessäni sitä kirottua, kaikkien hakemaa ja toivomaa, vanhemmilta perittyä ammattia- kylämme luomaa fantasiaa- mutta sain paljon, paljon enemmän!

- Ystäviä, jotka ovat tukenani ja rinnallani kun oman lajini edustajat tuomitsevat minut!

Kromi: Tuomitsevat, halveksivat ja tuhoavat ja vain, koska en vastaa sitä mokomaa fantasiaa!

-Vain koska olen erilainen! Vain koska olen minä!

Kamino: Ra-rauhoituhan nyt Kromi...

Ei...Ei kukaan ajattele noin.

Olet.... aivan yhtä tärkeä ja erityinen, kuin kuka tahansa ammatin jo syntyessään löytänyt kyläläinen....

Kromi: Ja pyh!

Kromi: Miksei kukaan sitten voi sanoa tai käyttäytyä niin? Kaikkihan vain pitävät kykyäni epäilyttävänä ja kiertävät minut mahdollisisimman kaukaa, kun tajuavat, ettei sille ole vastineeksi mitään ammattia niin kuin muka kuuluisi olla!

Kromi: Ja koska kaikki tietävät, etten edes perinyt taitoa vanhemmiltani vaan sain sen kuin tyhjästä epäilevät he vain entistä enemmän pitäen minua silkkana kummajaisena, jonka ei olisi pitänyt edes syntyä kyläämme saati koko maailmaan....

Kamino: Ole kiltti, äläkä sano noin Kromi...Kyllä sinullakin on tarkoituksesi- ja ammattisi.

Sinun on vain löydettävä se!

Kamino: Kenties olet näes vain erityistapaus, jonka on odotettava vain hieman pidempään löytääkseen kipinänsä vanhempiensa ammattiin tai sitten johonkin aivan omaan...

-Ja hei, mitä tuohon sinun erityistaitoosi tulee niin sehän vain kertoo paremmin kuin mikään, että ammattisi pitäisi liittyä jotenkin eläimiin....

Kamino: Onhan niitä vastaavanlaisia ammattejakin...

Kromi: Sinun täytyy pilailla Kamino.

Eläimiin liittyvä työ...

Ei ikinä- sellaista ei ole eikä sellainen onnistuisi meidän kylässämme, paikassa, jossa eläimet ovat yhtä tyhjän kanssa, merkityksettömiä ja suorastaan pelättyjä- vieläpä aivan syyttä!

Kromi: Kukaan muu kuin minä ei ymmärrä niitä, mutta koska kaikki muut ovat asettuneet jo pelon ja vihan kannalle suostumatta kuuntelemaan-sekä lemmikkien että metsän eläinten suhteen- olen minäkin kuin yksi eläimistä!

Kamino: *huokaa* No, jos todella olet tuota mieltä niin ehkä sinun kannattaisikin vain keskittyä kuuntelemaan sydäntäsi, erityiskykysi ja sen mukana eläinten sijaan ja jatkaa ammattisi etsintää muuten samaan tapaan kuin tähänkin asti...

Kamino: Kylän vanhimpien tarinoissa metsästä voi näes olla paljon perääkin emmekä saisi olla täällä!

Meidän tulisi lähteä nyt heti!

Eritoten kun vanhempasi antoivat sinut minun vastuulleni....

Kromi: Se on sinun ongelmasi, ei minun!

Kromi: Ja mitä niihin mainitsemiisi tarinoihin tulee niin olen kyllä kuullut niistä, mutten ole koskaan halunnut kuunnella niitä paria sanaa pidemmälle, kun olen jo heti alkuun kuullut sanat " hirveä metsä"

-Se on eläinten koti! Ei se niin hirveä voi olla!

Kamino: Ehkä ymmärtäisit, jos vain kuulisit yhden niistä tarinoista jonkun kylän vanhimpiin kuuluvan kertomana...

Kromi: Ei, en halua kuulla. Kyllä eläimet olisivat jo kertoneet minulle jos metsässä muka todella edelleen olisi jotain pelkäämisen arvoista.

-Ne kylän vanhimpien tarinathan ovat vain kuvausta siitä millainen metsä oli heidän nuoruudessaan eli jo vuosia, vuosia sitten.

Kromi: Olisikin jo aika, että joku kyläläisistä astuisi sinne ja osoittaisi että ajat ovat muuttuneet,

- Joku, jota metsä on kutsunut jo pitkään....

Kromi: Minulla on siellä paljon ystäviä- eläimiä, jotka tuntevat metsän, sen solat ja sopukat läpikotaisin. Niiden seurassa saisin olla minä, minua ymmärrettäisiin ja tuettaisiin eikä minun tarvitsisi pelätä hetkeäkään halveksuntaa.

-Parhaimmillaan saisinkin siis todistettua, millaista metsässä todellisuudes-....