Heips!
Nyt ei mitään sen suurempia alkuhölinöitä vaan käydään itse asiaan eli kuvatarinan uuteen lukuun :D
Haluan kuitenkin antaa tälle luvulle sisältövaroituksen!
Otattehan huomioon ja luette omalla vastuulla <3
SV: veri, kuolema
Suden sydän
Luku 10: Rajan takana
Indra: On hienoa antaa ystävän elää sellaisena kuin hän on- sellaista elämää kuin on hänelle tyypillistä.
Suojella ja auttaakin häntä...
-Uskokaa pois se on sen arvoista, sillä tuo kyseinen elämä voi vaikuttaa vielä koko kylään ja ratkaistakin kaiken....
Orube: Mitä ihmettä sinä oikein tarkoitat?
Eihän tämä ole sitten minkäänlaista suojelua!- laskimme Kromin ḱiellettyyn metsään, jossa häntä odottaa vieläpä juuri häntä varten suunniteltu ja räätälöity, varma kuolema!
Ei, vaikka koko kylä pääsisikin siitä hänen metsä pakkomielteestään ja muiden houkutukset livahtaa hänen esimerkkinsä mukaan metsään loppuisivat kokonaan!
Ei kuolema voi mitenkään olla oikea ratkaisu tähän!
Eihän se ole koskaan!
Eikä missään nimessä Kromin tilanteessa, sillä eihän hänellä ole ollut minkäänlaisia tuskiakaan!
Ainakaan fyysisessä mielessä....
Rashi: Henkisessä kenties sitäkin enemmän...
Rashi: *antaa katseensa vaeltaa kaukaisuuteen*
Indra: Olisit siis joka tapauksessa halunnut varoittaa häntä?
Varmistaa, ettei Kromille todella sattuisi mitään?
- Auttaa ja tukea häntä, kuten tuossa aiemmin sanoin.....
Orube: No tietenkin, minähän olen ainoa joka ylipäänsä sai tietää siitä koko suunnitelmasta!
Vain minulla oli mahdollisuus estää se!
Orube: Tarkoitan siis....
Sillä ei ole väliä, kuka sen suunnitelman takana on, vaan sillä että joku nousee huomaamattomasti sitä vastaan- kuten tarkoituksenani oli kunnes järkytyin ja Kromi livahti näpeistäni nopeammin kuin rasvattu salama.
Orube: Mutta nyt....*räpyttää vimmatusti silmiään ollakseen itkemättä*
Kun en ehtinyt varoittaa häntä tulin vain varmistuneeksi siitä, että se kiero suunnitelma tulee todella käymään toteen....
Eikä se ole oikein! Ei Kromin saati kenenkään muun pitäisi joutua kuolemaan vain, jotta meidän muiden olisi muka helpompi jatkaa elämäämme ilman heitä.
Äläkä turhaan syytä itseäsi.
En lavertele tästä- Kromin metsään karkauksesta saati sinun tai tuon katulais ystäväsi läsnäolosta sen tapahtuessa kellekään.
-Kromi on valitettavasti ajettu tässä tilanteessaan ahtaalle jo niin pitkään, että se teki hänen lähdöstään jo kauan aikaa sitten varsin itsestäänselvää ja väistämätöntä.
Vasta nyt vapaus onnistui kuitenkin vastaamaan hänen kutsuunsa antaen hänelle mahdollisuuden todella löytää itsensä.
Orube: Nii-in....Mutta eikö meidän pitäisi sitä suuremmalla syyllä-.....
tällaista, mitä pitääkin pitää salassa kaikilta muilta.
Vieläpä kylän sääntöjen vastaisesti, kantaen siinä samalla huolta ystävästään ja niin edelleen....
Rashi: Mutta tiedäthän, ettei sinun tarvitse kantaa tätä taakkaa yksin?
-En anna enää kenenkään tehdä niin näin Kromin jälkeen.
Yhtälailla minä olin näes tässä kun hän otti ja lähti tietämättä, mikä häntä siellä metsässä todellisuudessa odottaa.
Ja tosiasiassahan minulla olisi ollut jopa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa häneen.
Vietinhän hänen kanssaan koko edellisen yön tästä aamusta sitten puhumattakaan....
-En tarvitse ketään suojelijaa vaan olen valmis kantamaan vastuun tekemättömistä siirroistani ja niiden seurauksista ihan itse!
Rashi: *kuiskaa* Tiedän sen kyllä ja samalla arvostan ja ihailen kykyäsi tehdä niin.
Mutta samalla olen ihan tosissani kun sanoin ettei tämä ole kokonaan vain sinun syytäsi.
Minäkin olisin voinut toimia paremmin....
Rashi: Kun Kromi näes viime yön alkutunteina tuli ja löysi minut kadulta
hän imarteli minua kadulla elämistaidoistani ja vetosi tunteisiini oman tilanteensa kautta.....
Orube: Etkä sinä hyväsydämmisyyttäsi kyennnyt vastustamaan häntä.
-Miten en ole yhtään yllättynyt tuosta.....
Rashi: Ei, ei- ei se niin mennyt.
Yritin todella puhua hänelle järkeäkin ja kieltäydyin auttamasta häntä, mutta lopulta- Hurttiksen ansiosta- tajusin, ettei minusta olisi olemaan
mikään tunteeton tosikko saati sellainen ikävä ihminen, jollaisia Kromi on mitä ilmeisemmin joutunut kylälllä jo kohtaamaan.....
Niinpä lähdin saattamaan häntä kuin "hyväkin ystävä", toimien häntä kohtaan lopulta kuitenkin todella tökerösti kauhistellen niitä hänen hiuksiaan ja tänä aamuna sitä ulkonäköäkin ehdotellen vain lääkäriin menoa kysymättä kuitenkaan miltä hänestä todella tuntui tai miten hän voi- saati millaista taakkaa hän todella sisällään kantoi!
Hurttis: *pomppii ylös takajaloilleen haukkuen samalla kuuluvasti*
-Minä tekisin nyt samoin.
-Meistä jokaiselle on haaste jäädä tänne ja leikkiä, että kaikki on hyvin, mutta aina siihen asti kunnes Kromin kuollut ruumis löytyy tai voimme todella olla varmoja että hän on turvassa ymmärrätte varmasti minkä takia meidän on todella parempi pitää tämä kaikki tapahtunut vain omana tietonamme.
Se hänen muuttunut ulkonäkönsä, metsään karkaamisensa ja ylipään-....
Orube: Niin se hänen uusi ulkomuotonsa....Mistä ihmeestä se sitten tuli saati johtuikaan?
Hänhän oli ulkoisesti kuin eläin, kuin itse....
-Ei mikään verenhimoinen peto niin kuin ulkokuori antoi ymmärtää....
Onnistui sitä vastoin väittelemään kanssani sen metsään menonsa ja lääkärissä käynnin suhteen aikamoisen tovin....
Indra: Hän ei ole tainnut vain vielä sisäistää sitä, minkä me jo näemmme.
Eihän Kromi edes näin metsään suunnatessaan todella tiedä miltä näyttää.
Kun hän kuitenkin mahdollisesti saa vielä tietää totuuden voitte olla varmoja, että se on hänelle paljon suurempi järkytys kuin kellekään meistä....
Indra: Koska tulevat tapahtumat ovat kuitenkin vielä arvoitus, meidän on varauduttava kaikkeen; niin Kromin kuolemaan ja sen tuomaan suruun kuin myös hänen suojeluunsa täältä kylästä käsin.
Toisinsanoen meidän täytyy mahdollisesti tehdä se mihin hän ei itse pystynyt; kohdattava ongelmat suoraan, muuten Kromi tulee pahimmillaan kiinni jäädessään olemaan kuin pelkkä häkkieläin koko lopun ikäänsä.....
***
Myöhemmin illalla
Kromi: *katsahtaa taakseen*
Ohhoh....Aurinkokin alkaa jo laskea ja pian on jo yö...
Nyt on enää päätettävä mistä suunnasta astun virallisesti metsän puolelle niin että voin päättää mihin asetun näin ensimmäiseksi yöksi keräämään voimiani.
Kromi: Uinuvan karhun ylitystä minun ei kannata edes harkita, sillä perheeni ja monet kyläläisistä tietävät minun viettäneen näin metsän lähistölllä ollessani sen päällä kaikista eniten aikaa....
Kromi: *antaa katseensa kiertää ympäristöään huomaten edessään olevan kuusikon*
Kenties sen oikean reitin ei tarvitsekaan olla se kaikista monimutkaisin ja hienoin, vaan riittää että kuljen vain suoraan....
-Suoraan kasvuston suojaan....
Kromi: Huh, huh...Olihan se osin työn takana, mutta lopulta kaiken vaivan arvoista.
-Nyt olen viimeinkin siellä, missä pitää- metsässä, kotonani josta kukaan ei saa minua enää koskaan pois!
Täällä, oikeassa rauhan tyyssijassa minulla on hyvin aikaa juurruttaa itseni metsään ja sen hierarkiaan....
Kromi: Ja ennen kaikkea voin viimeinkin kokea kuuluvani johonkin-olevani vihdoinkin turv-....*kääntää katseensa suoraan eteen lamaantuen hetkeksi näkemästään*
Kromi: Ei voi olla...kuinka kamala näky!
Kromi: Kaksi kyläläistä....Billy...Ja Summers....
Kromi: Hehän ovat täysin runneltuja ja raadeltuja...täysin...kuolleita...
, Kromi: *silmäilee levottomasti ympäristöään*
Selvää petoeläimen työtä, mutta....
Karhut, sudet, ahmat sun muut lihansyöjät - jotka liikkuvat ylipäänsä todella harvoin näin lähellä rajaa- eivät kyllä saa aikaan tällaistä jälkeä saati ainakaan tietääkseni syö ihmislihaa....
Ja vaikka saisivatkin ja söisivätkin ne eivät jättäisi näin hyvää saalista vain raadonsyöjille....mikä tekeekin tästä vielä oudompaa, sillä en näe yhden yhtäkään haaskalla herkuttelijaa; ei isoja saati pieniä petoja eikä edes haaskalintuja kuten korppeja ja variksia tai haukkojakaan....
-Ei yhtäkään eläintä, joka voisi kertoa minulle mitä täällä on oikein tapahtunut....
Kromi: On kuin peto olisi tarkoituksella, huoletta jättänyt saalinsa- Billyn ja Summersin- tänne eikä kukaan olisi uskaltanut koskea heihin.
Jokin pelätty ja kunnioitettu peto....mutta mikä muka?
Tunnen kaikki metsän eläimet, eikä yksikään niistä ole niin hurja, että kaikki muut pelkäisivät sitä.
-Ei mikään, ellei sitten....*tuntee kauhunväristyksiä varpaista sormenpäihin asti jännittyen kauttaaltaan*
Ei...ei voi olla....
Kromi: Ei! En voi alkaa uskoa niihin kirottuihin tarinoihin ja satuihin, joita kylän vanhimmat kertoilivat alvariinsa kaikille muille kyläläisille!
Vain jo ne pienet pätkät mitä satuin joskus kuulemaan todistavat, etteivät ne voi mitenkään olla totta!
Metsänpetoja ei ole olemassakaan!
Kromi: Ne ovat vain keksitty pelottelukeino, jolla estää kaikkia kyläläisiä tulemasta tänne metsään!
Ja yksinkertaisesti vain sen takia, koska kylässä ei ole ketään muuta kuin minä, joka ymmärtäisi metsää ja sen eläimiä, joita kaikki muut suorastaan pelkäävät!
Vieläpä aivan suotta ja turhaan!
Tämä mitä edessäni näen- vaikka se näyttääkin ihan petoeläimen tekosilta...miten sitten liekään toteutettu- on siis vain silkkaa itsetuhoisuutta ja lopputuloksen perusteella ihan yhteistyössä toteutettu itsemurh-.....
*vatsan murahdus*
-Ärh, miten nälkäni voi heräillä tällaisellä hetkellä kun ilmassa leijuu vain eltaantunutta, kuolleen ihmisen löyhkää sekä veren vahva katku....
Kromi: Joka tuntuu kuin vetävän minua puoleensa.....
Kromi: Äh, mitä ihmettä minä oikein ajattelen?
-Kuolema ja kuolleet ihmisethän ovat minulle jo ennestään ihan tuttu juttu kun metsässä kuolleita kyläläisiä on tuotu takaisin kylään läheisten järjestämiä muistojuhlia ja seremonioita varten....
Kromi: Mutta silti....yh, miten nälkäni voi vain kasvaa kun katson heitä!
Sen aamiaisen väliin jättämisen täytyy saada minut jo hourailemaan.....
Kromi: Ellei sitten....*polvistuu Summersin ruumiin viereen*
Heillä ollutkin mukanaan ruokaa, joka jäi syömättä heidän kuollessaan jääden vain näiden heidän ruumidensa alle piiloon.
Kromi: Onhan ihmisilläkin sellainen selviytymisvaisto, jonka ansiosta
minäkin voin alituisesti havaita ja löytää itselleni sopivaa ruokaa, jonka avulla selvitä....tuo veren hajun alle piiloutuva mehevä liha olisi esimerkiksi hyvä alku......
Kromi: Kun vain käännän tämän ruumiin ympäri näen osuinko oikeaan....*käsi värisee* Kun vain tartun tähän kehoon ja repäisen tuon vuotavan haavan auki, pääsen käsiksi kudokseen ja ytimeen....
Kromi: *pysähtyy*
Kromi: Ei, enhän minä voi koskea heidän ruumiisiinsa ennen kuin joku toinen kyläläinen on löytänyt ja julistanut heidät kuolleiksi....
Jos tekisin niin ennen sitä kavaltaisin heidät ja minut haluttaisiin saada entistä suuremmalla syyllä takaisin kylään- tällä kertaa ihan syystäkin; tuomittavana ja rangaistavana rikollisena.
Sitä paitsi, vaikka heidän altaan löytyisikin ruokaa se olisi varmasti ihan yhtä veressä kuin he itsekin ollen siis täysin syömäkelvotonta.....
Kromi: Minun pitää siis yrittää keksiä ja löytää tästä lähistöltä jotain muuta....
Jotain, joka EI saa minua hourimaan tai sekoilemaan niin kuin nämä veriset ruumiit.
-Katsotaan..onhan tässä ympärillä paljon erilaisia kasveja, puissa kaarnaa ja maassa käpyjä....
*rasahdus edestäpäin*
Kromi: *hätkähtää tähyillen äänen suuntaan*
Hmmh? Mikä se oli? Kuka se oli?
Enkö olekaan yksin?
Kromi: Tuolla pöheikössä olisi kyllä varsin suojaisaa tarkkailla ja pedon asemassa vaaniakin minua, mutta tuo- mikä tai kuka se sitten onkaan- epäonnistui siinä kyllä nyt täysin....
*kasvusto alkaa liikkua ja heilahdella*
Kromi: Jep, aivan totaalinen epäonnistuminen!
Kenties ehtisin vielä pakoon tai piiloon...Tai sitten voisin olla ihan varma ja....
*avaa suunsa ja huutaa* Huhuu!....Kuka siellä on?
Kromi: *ponnahtaa ylös* Äh, mitä ihmettä oikein tein?!
Suorastaan kutsuin tuntemattoman saalistajan luokseni tietämättä kuka tai mikä se on!
Vaikka tunnenkin kaikki metsän pedot, eivät ne kaikki suhtaudu minuun yhtä suopeasti- puhumattakaan siitä jos tässä onkin kyseessä vain jonkun aloittelevan saalistajan eli pennun saalistusharjoitus, jonka menin nyt mahdollisesti pilaamaan....
Sen emo ei taatusti arvostaisi rooliani tässä....Emot kun ovat yleisesti niin suojelevaisia ja ajattelevat aina poikastensa parasta tehden näiden eteen aivan mitä tahan-....
*joku astuu esiin pusikosta*
Kromi: *jää tuijottamaan häkeltyneenä ja mitään sanomatta*
?: Hei anteeksi....nämä ruhot ovat valitettavasti jo varattuja.
Ne kuuluvat minulle.....tarkoitan minulle ja laumalleni.
Eräs laumani jäsen saalisti ja kaatoi nämä kaksi aiemmin tänään ja minut lähetettiin nyt noutamaan ne.
-Toivon mukaan oletkin ymmärtänyt olla koskematta näihin....
Crushing teki kyllä hyvää työtä. Tosin hän olisi voinut olla vähän siistimpikin....
Ei olisi tarvinnut tehdä näin suurta verijälkeä, mikä houkuttelee tuoksullaan väkisinkin muita lihansyöjiä osingolle....
Veren tuoksu kun osaa olla niin houkuttava ja koukuttava, lihan aromista sitten puhumattakaan....
Kenties sinäkin tulit tänne vain sen johdattamana?
Tarkoitan....
En käyttänyt hajuaistiani sitten millään tavalla löytäessäni heidät- tämän saaliisi- ihan sattumalta.
*puree hetken huultaan onnistuakseen valheessaan*
Eikä tämä ennemminkin etova ja tukehduttava veren katku houkuttanut minua yhtään sen enempää syömään, joten ei hätää- en ole koskenutkaan heihin.....
Kromi: En edes syö lihaa ja olin tässä muutenkin juuri jatkamassa matkaani...
Kromi: Tämä järkyttävä löytö sai minut vain hetkeksi miettimään mihin suuntaan minun kannattaisi jatkaa matkaani, mutta enköhän tiedä sen nyt *silmäilee jokseenkin levottomasti ympäristöään*
- Ja no....ihan vain varoituksena minä olin nyt järkyttynyt, mutta odotas vaan kun muut- mahdollisesti jossain vaiheessa minun perääni lähtevät- kyläläiset tulevat ja näkevät nämä ruumiit....
Heidän pelollaan, surullaan ja vihallaan ei ole sitten minkäänlaista rajaa!
Eritoten kun kyseessä ovat Billy ja Summers, joilta löytyi paljonkin ystäviä kylästä heidän suvuistaan sitten puhumattakaan.....
Olen niin, niin pahoillani...
Kromi: Ei, älä suotta.
Minä vain...tunsin heidät....ollen heidän silmissään silkka turhanpäiväinen kyĺäläinen ilman sen suurempaa tarkoitusta saati merkitystä....
-Ainakaan minun laumani ei ole tehnyt niistä kylän asukkaista kaltaisiaan pitkään, pitkään aikaan...
Ellei Crushingille käynyt tietysti vahinko ja sinusta -....
Ja mikä ihmeen lykantrooppi?
?: No tiedäthän...Sellainen henkilö, joka....
Howling: Äh...anteeksi...* painaa katseensa kiusaantuneena maahan*
Se on vain niin henkilökohtaista minulle.... Enkä puhu siitä mielelläni.....
Mutta...Lupaan kuitenkin selittää ja kertoa sinulle kaiken myöhemmin!
?: Tarkoitan....Tietysti siis jos vain olet jäämässä tänne....
Ei se kyläsi kovin mukavalta paikalta kuulostanut, jos kerran perässässäkin on mahdollisesti tulossa sellaisia tunteitaan hallitsemattomia sekopäitä, joita ne kylässä asuvat ihmiset osaavat kyllä toisinaan olla....
Kromi: No siinä olet kyllä ihan oikeassa...
Ja itse asiassa kyllä, olen jäämässä tänne.
Valitettavasti ihmisenä ja kyläläi-.....tarkoitan entisenä kyläläisenä kuulun kuitenkin tunteiltani aika lailla siihen samaan joukkoon.
Viihdyn vain metsässä ja eläinten kanssa enemmän- osaanhan puhuakin teille- mikä on kylässä kiellettyä ja oudoksuttua, minkä pohjalta lopulta karkasinkin nyt tänne.
Tarkoituksenani olisikin päästä vielä tänään lepäämään ja asettumaan joh-....
Nyt sinun on todella aloitettava aivan uusi elämä- kaikki alusta täällä metsässä....
Kromi: No niinhän olen nyt tekemässäkin!
?: Ei, ei vaan aivan tosissaan...*astuu Summersin ruumiin yli*
Elämäntapojasi ja aiempia käytäntöjäsi myöten.
-Et voi elää täällä metsässä enää niin kuin kyläläinen....niin kuin ihminen.
Et enää tuossa roolissa johon olet nyt siirtynyt.....
*painaa kätensä Kromin rinnalle*
-Eikä hätää; et ole yksin, sillä minä voin olla tukenasi ja auttaa aina tarvittaessa....
Kromi: *katse kohtaa aivan lähietäisyydellä olevan kauniin olennon kanssa ja tuntee miellyttäviä väristyksiä selkäpiissään*
Olenkin varma, että sekin pyrkii ohjaamaan sinua vain oikeaan suuntaan niin, että pian olet jo osana metsää ja sen asukkeja.
-Minä olen Howling, kuka sinä olet?
Howling: Kromi....
Hmmh...Ei kuulostaa niinkään tyypilliseltä nimeltä meidän kaltaisillemme, mutta kenties sillekin löytyy vielä selityksensä....
Howling: Aurinko alkaa kuitenkin olemaan jo sellaisessa kulmassa, että minun kannattaisi alkaa suuntaamaan takaisin laumani luo kotipesälle.
Sinne kun on sen verran matkaakin, että olen perillä vasta huomisen puolella....
*viittaa kädellään eteen* Johdattaisin sinut mielelläni laumani luo ja parhaimmillaan tekisin sinusta jopa sen jäsenen!
-Kaikkien muiden lauman jäsenten suostumuksella tietysti siis....
Howling: *astuu ruumiin yli tehdäkseen lähtöä*
Sinä et kuitenkaan vaikuta edes pohjimmiltasi sellaiselta perus urokselta, joka sopisi vastaavanlaiseen muottiin; sellaiselta, jota kiinnostaisi vain lihallinen yhteys kaltaiseni naaraan kanssa ja tiedänhän senkin ettet ole vielä edes tottunut tähän uuteen elämääsi, joten minulla ei ole syytä pelätä sinua.....
Kunhan vain ymmärrät, että sinun on oltava jollain tapaa myös hyödyksi laumalle ja sen jäsenile.
Saalistus, reviirin rajoilla vartionti ja partionti ovat hyviä esimerkkejä siitä....
Kuten kuitenkin jo lupasin minä autan ja opetan sinut tavoille!
-Ja no...Siihen liittyen, jos sinua kammottaa nyt ottaa nämä saaliksi tapetut kyläläiset mukaamme ja syödä heidät myöhemmin, niin ei hätää; voimme jättää ne tännekin....
Howling: *lähtee kulkemaan poispäin*
-Kyllä laumalta löytyy näes jo varmasti jotain muuta syötäväksi kelpaavaa.....
Kromi: Howling, tuo kahdella jalalla kulkeva, vaatteita käyttävä susi on kyllä aivan hämmästyttävä tapaus- en ole ikinä nähnyt hänen kaltaistaan!
Hän on ymmärtäväinen, ystävällinen ja ennen kaikkea todella kaunis...
-Se miten hän puhuu minulle kuitenkin hieman hämmentää minua...
Hän kutsui minua urokseksi ja puhui meidän kaltaisistamme aivan kuin olisimme samaa lajia, vaikka eihän se niin ole: mehän olemme ihminen ja eläin!
Kaksi eri lajin edustajaa, jotka kohtasivat ihan sattuman kautta näin pakomatkallani tänne metsään.....
Howling: *pysähtyy ja kääntyy katsomaan taakseen*
No, tuletko?
Kromi: Ellei sitten....
Ei...Se Rashin sekopäinen väite ei voi pitää paikkaansa!
Minä en ole millään tapaa minkäänlainen eläin vaan täysin ihminen kuten kuuluukin!
Kromi: Hän teki hätäisiä päätelmiä nähdessään minut aamulla tummien silmänalusten tai muun vastaavan yhteydessä ja Orube säikähti hetkellisesti samaa.....
Kromi: Ja nämä Howlingin käyttämät termit ja sanomiset ovat varmasti vain jonkinlaisia eläimellisiä kohteliaisuuksia ja kannustavaa puhetta, jolla hän haluaa vain tukea ja kannustaa minua jäämään tänne metsään.....
-Eritoten varmaan juuri siksi, koska hänkin huomasi minun aloittavan täällä aivan uutta elämää ja sanoi sen vielä aivan suoraan.
Ja se uusi roolini johon hän myös viittasi....no, enhän ole enää kyläläinen täällä asuessani vaan pikemminkin....metsän asukki.
Kromi: Niin, sellainen minusta nyt tulee, sillä kylään en aio enää palata! *vikaisee olkansa yli kylään päin*.
Siellä kukaan ei ymmärtänyt suhdettani metsään ja sen eläimiin, enkä saanut olla sellainen kuin olin....
-Ei. Mieltymyksenäni olivat eläimet, joita kylässä pelättiin ja paheksuttiin jopa lemmikkien tasolla- enemmän kuin mitään muuta-
mikä oli selvä merkki kaikille muille siitä etten kuulu joukkoon....
-On totta, että minulta menee jonkin aikaa tottua elämään metsän käytäntöjen ja sen tarjoamien tarpeiden mukaan, mutta hänhän lupasi auttaa senkin suhteen eli minä en jäisi yksin vaan minulla olisi ystävä, johon luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.....
...
H-hei....odota....odota hetki.
Minä....minä tulen mukaasi....
-On se kotipesäsi sitten kuinka kaukana tahansa tai onpa näihin metsän oloihin tottuminen itselleni kuinka vaikeaa tahansa minä tulen mukaasi!
***
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti