Suden sydän luku 9

 

Hellou!

Nyt on kesää tässä jo pitkään pyöritelty (valitettavine sateine ja älyttömine helteineen kaikkineen 🌧) mutta kuten viime postauksessa jo mainitsin olen onneeksi onnistunut kuvailemaan jatkoa kuvatarinalle jo useammankin osan verran eli pääsemme tästä jatkamaan Suden sydämen parissa😄👍

Näin henkilökohtaisesti täytyy myöntää että tätä on odotettu; koko pitkän talven olen odottanut pääseväni työstämään tarinaa ihan käytännössä eteenpäin ja nyt kun olen tässä aion ottaa niin itse tarinasta kuin yhtä lailla kaikista nukeistani kaiken irti😊

Ja ihan vink, vink; nyt itse tarinan päähenkilö Kromi pääsee ensimmäistä kertaa uudessa ulkoasussaan esiin😄

Lähetin hänet siis jo tuossa viime syksynä, ennen talvea kuvatarinan kuvaustaukoineen customoitavaksi Ranskaan asti ja näin jälkeenpäin ei kaduta kyllä yhtään❤ 

Kiitos tästä lopputuloksesta siis LaSweetFactory😍❤

Mennään sen pitemmittä löpinöittä kuitenkin itse asiaan eli tarinan pariin.

HUOM! Tämän osan lopussa olevat Billy ja Summers ovat vain roolihahmoja joita edustavat nukkeni Dylan ja Efylgei, jotka pääsivät tässä vain "näyttelijän" rooleihin - todellisuudessa heillä on aivan omat tarinansa joissa ovat aivan omina itsenään

***

Suden sydän

Luku 9: Uhrilahjat  

"Tämä henkilö ansaitsisikin rangaistuksen, eristyksen muista tai luopumisen elämästään kokonaan....

Ilman häntä kukaan ei altistuisi uteliaisuudelle tai sille kirotulle pakkomielteelle"

" Annamme hänelle kuin pienen lahjan sekasorron varjolla ja päästämme hänet sinne minne hän haluaa. 

-Niin pääsemme hänestä lopullisesti ja hän oppii henkensä kautta mitä metsän raja tarkoittaa...."

Orube: Ei...Miten voisin ikinä tehdä niin?

Orube: *kääntyy* Ei, en ikinä...en ikinä.....

"Tämä henkilö ansaitsisikin rangaistuksen, eristyksen muista tai luopumisen elämästään kokonaan....

Ilman häntä kukaan ei altistuisi uteliaisuudelle tai sille kirotulle pakkomielteelle"

" Annamme hänelle kuin pienen lahjan sekasorron varjolla ja päästämme hänet sinne minne hän haluaa. 

-Niin pääsemme hänestä lopullisesti ja hän oppii henkensä kautta mitä metsän raja tarkoittaa...."

Orube: Ei siinä ole mitään järkeä!

Aiemmin Kromi kuului "suojeltujen kyläläisten" joukkoon , mutta nyt hänet aiotaan heittää kuin uhrilahjana metsän pedoille.

-Ja se miten se aiotaan tehdä.....

"Tämä henkilö ansaitsisikin rangaistuksen, eristyksen muista tai luopumisen elämästään kokonaan....

Ilman häntä kukaan ei altistuisi uteliaisuudelle tai sille kirotulle pakkomielteelle"

" Annamme hänelle kuin pienen lahjan sekasorron varjolla ja päästämme hänet sinne minne hän haluaa. 

-Niin pääsemme hänestä lopullisesti ja hän oppii henkensä kautta mitä metsän raja tarkoittaa...."

" Tämä henkilö ansaitsisikin rangaistuksen, eristyksen muista tai luopumisen elämäst-...."

Orube: Ei, ei, ei! Minun on keksittävä jotain muuta - ratkaistava tämä jotenkin muuten....

Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan, jotta kylä pääsisi tasapainoon ja sopuun metsän kanssa! On keksittävä jotain muuta....

***

Imelda: Voi tyttönen....Unesi on niin levotonta....*lähestyy sänkyä* 

Imelda: On niin ikävää, että joudut osaksi tällaistä hallinta menetelmää.....ratkaisemaan kylän ongelmaa minun kanssani.....

Imelda: *pysähtyy*

Imelda: *vilkuilee ympärilleen*

Imelda: *istuutuu sängyn reunalle* 

Mutta vain niin voimme ratkaista tämän kaiken ja päästä lopulta eroon kaikesta pahasta- niin sen päätekijöistä eli metsänhirviöistä kuin siitä pikku pirulaisesta, joka on jo pitkään onnistunut houkuttelemaan muita kyläläisiä ylittämään metsänrajan- epäilemään kylänvanhimpia ja uhmaaman varoituksia.....

Imelda: Kun hirviöt saavat tällä kertaa suuremman saaliin ne joko innostuvat vain entisestään tullen lähemmäs kylää, jolloin ne onkin helpompi tappaa tai sitten ne suorastaan kyllästyvät liian helppoihin saaliisiin ja suuntavat omatoimisesti pois koko metsästä.

Imelda: Tekevätpä miten tekevät ne hoitelevat ja syövät metsään houkutellun Rommin, jonka johdosta Billy ja Summers- uskollisimmat tarinan kuuntelijani- on hyvä syy uhrata. 

Imelda: Heitä ei kuitenkaan tulla unohtamaan, vaan heistä tullaan kertomaan sankaritarinaa aina ja ikuisesti- ovathan he merkittävässä osassa vapauttamassa kylää tästä vuosia kestäneestä kurimuksesta. 

Imelda: Aivan kuten sinäkin....

Imelda: Edessäsi kun on vielä kokonainen maailma ja elämä- kuin suuri seikkailu.

Kun metsän hirviöistä ja siitä pikku pirulaisesta on päästy ties mitä edessäsi odottaakaan....

Imelda: Kun vain teet oman osasi kaikki menee niin kuin pitääkin.

Imelda: Tiedän, että pystyt siihen.

Imelda: *kumartuu lähemmäs*

Imelda: Yhdessä nostammekin kylän jaloilleen emmekä anna enää minkään tai kenenkään uhata sitä.  

***

 

Kromi: Oi että....

Kromi: Miten voi olla mahdollista, että nukuin niin vaivattomasti ja hyvin näin pitkään....*venyttelee jäseniään* 

Kromi: Vieläpä tällaisissä olosuhteissa....

Kromi: Metsässä olisi sentään ollut sammalta pehmukkeena näiden ikävien kivien sijaan.

Kromi: Toivotavasti selkäni selviääkin tästä ilman suurempia kipuja *suoristautuu ähkäisten ylös*

Kromi: Vaikka no...pitäähän sitä olla ennemmin kiitollinen, että pääsin eilen ylipäänsä edes tänne asti. 

Pitääkin vain jatkaa matkaa metsään asti mahdollisimman pian.

-Mutta sitä ennen....

Kromi: Lienee paras varmistaa, että Rashikin on hereillä- toisin sanoen kunnossa sen viime öisen jälkeen- ja ennen kaikkea varmistanut Hurttiksen kanssa, etten jää näin aamustakaan.....

Kromi: ...kiinni....

Kromi: ????

Kromi: No jaa-a.... Sen verran mitä Rashia tunnen en olisi kuvitellut hänen lähtevän noin vain sanomatta mitään....

Kromi: Vaikkei sitä minun seurassani mikään herrasmies tarvitse olla, enkä tarvitse hänen apuaan enää käytännnössä- osaanhan tästä metsään asti vaikka silmät kiinni- olisi ollut kiva tietää etukäteen että kun näin aamulla herään olenkin aivan yksin.

-Toisinsanoen altiimpana kiinni jäämiselle ja muiden ihmisten katseille kuin yön pimeydessä.

Kromi: Tiedän, etten pyytänyt häntä tekemään mitään näin aamun suhteen, mutta kai sitten ajattelin että loppuun asti tukeminen olisi niin itsestäänselvää et-....

Hurttis: *keskeyttää Kromin ajatukset saapuessaan yllättäen paikalle* 

Hurttis: *haukahtaa muutaman kerran*

Rashi: *seuraa perässä hitaammin ja varautuneemmin* 

Kromi: *siristää silmiään* 

Rashi! Mitä ihmeen pelleilyä tämä nyt oikein on? Miksi ihmeessä tulet metsän puolelta vieläpä ilman minua? 

Minunhan sinne piti suunnata, eikä sinun!

Rashi: *pysähtyy hetkeksi empimään sanojaan ennen kuin puhuu*

A-anteeksi....M-minä....Mi-minä todella....y-yritin....minä yritin....

Kromi: *pyöräyttää silmiään* 

No ainakin hän pyytää pois harhailuaan anteeksi, mitä sillä sitten ikinä hakikaan- olisi varmaan pitänyt jo illalla sanoa, että tiedän kyllä täsmälleen reitin mitä käytän metsään päästäkseni enkä siis tarvitse hänen opastustaan enää tänään, vaan vain-.....

Rashi: *sääntää yllättäen eteenpäin* 

Minä ihan todella yritin löytää sinullekin jotain syötävää näin aamuksi, muttta....mutta kun ....mutta kun näin sinut herätessäni en ollut enää varmaa mitä...mitä sinä edes suostuisit syömään....

Rashi: Minä ihan toden totta yritin ja yritin, mutten löytänyt mitään sopivaa. 

Tein siis todella kaikkkeni, ettet sen oikean ruuan sijaan söisi tai....tai purisi minua....

Ole siis kiltti äläkä todella tee niin! 

Ajattelin näes että ruoka voisi auttaakin sinua- alentaa mahdollista kuumettasi *painaa kättään Kromin otsalle* tai parhaimmillaan palauttaa sinut jopa normaaliksi!

Kromi: Mikä ihme sinua oikein vaivaa Rashi? 

-Jos joku tässä pitäisi palauttaa normaaliksi se olet kyllä sinä; yhden yön jälkeen kanssani kadulla pidät minua kuin täytenä kannibaalina!

Metsään muuttoni ei tarkoita mitään sellaista, joten rauhoitu!

Tärisit tuossa äsken näes kuin haavan lehti ja tuijotit minua kuin peura ajovaloissa ja kaiken lisäksi puhut aivan sekavia!

Rashi: En tiedä miten saati miksi sinusta muuttui yön aikana tuollainen, mutta koska emme ainakaan tietääkseni ole osana painajaista tai kauhuelokuvaa olen varma, ettei tämä ole normaalia.

- Sinä et ole normaali...

Kromi: *riuhtaisee itsensä irti Rashin otteesta*

Lopeta, lopeta! Ja laske otteesi jo irti minusta!

Kromi: *harppoo muutaman askeleen taakse* 

Tiedän, etten ole "normaali"- niinhän kaikki kyläläiset ovat minulle sanoneet.

Aina.

Ja vain sen takia, koska minulla on erityinen suhde metsään ja sen eläimiin!

Rashi: No tuolla ulkonäöllä en ihmettele sitä enää yhtään....

Rashi: Tarkoitan....Että etkö haluaisi vielä itsekin nähdä miltä näytät  tai varmistua, ettei tuo ole vain mahdollisen kuumeesi mystinen sivuoire...

Rashi: Ne metsässä odottavat eläinystäväsikin säikkyvät näes varmasti niin että sinun olisi todella hyvä hahmottaa ja tietää mistä on kyse....

Kromi: Nyt lopetat.

En tiedä, mikä ihme ja kumma sinuun on yön aikana iskenyt, mutta minunkin huumotintajullani on rajansa * ilmentää raja-asteikkoaan viereensä*

Minulla ei siis ole tämän enempää aikaa pelleilyyn vaan pikkuhiljaa jo kiire päästä metsän puolelle ennen kuin nuo kulman takana olevat liikket ja myymälät avautuvat sekä itse kylän asukkaatkin jo heräävät.

-Kukaan ei saa nähdä minua, muistathan?

Rashi: Miten olisin voinut unohtaa sen, sillä en nytkään pelleile vaan todella välitän siitä mitä sinulle tapahtuu! 

Rashi: Suostuin auttamaan sinua eilen eikä se ole muuttunut mihinkään, sillä kuten silloin kerran aiemmin sinulle sanoin minulla ei ole mitään sinua tai erikoista tilannettasi vastaan ja suorastaan ihailen kykyäsi kommunikoida eläinten kanssa!

Ja koska sinun kaltaistasi- poikaa, joka puhuu eläimille ja on yllättäen itsekin kuin eläin- ei toista ole meidän pitäisi todella miettiä nyt tarkkaan mitä teemme, sil-....

Kromi: Ja pah!....

Voi kiitos tästä avokätisestä ja varsin sydämmellisestä imartelustasi, mutta kuten juuri itse sanoit lupasit auttaa minua ja jos mielesi ei kerran ole muuttunut voisit auttaa minut ihan loppuun asti- metsään, jossa kukaan ei ivaa tai pilkkaa minua saati sitten nimitä minkäänlaiseksi eläimeksi kommunikaatio taidostani huolimatta!

Rashi: Enhän minä nyt sitä tarkoit....

Kromi: Sinun ei tarvitse enää kuin vain turvata hieman selustaani; kun nyt vain päästät minut ohitsesi ja annat minun jatkaa matkaani seurailet hissukseen perässäni aina metsän rajalle asti niin, ettei kukaan näe minua ja pääsen livahtamaan kasvuston suojiin.

-Kun pääsemme sinne asti kaiken lopun pitäisi lutviutua kohdalleen kuin itsestään, minkä jälkeen voitkin ylpeästi todeta auttaneesi minut  lopuun asti todelliseen elämääni, joka on kaiken aikaa vain odottanut minua metsässä....

***

Vain vähän kauempana

Orube: *astelee niityn poikki*

Orube: Nyt se on tehty...

Orube: Toimin juuri niin kuin mummu sanoi ja kävin Billyn ja Summersin luona myöntämässä heille sen "aivan erityislaatuisen tehtävän"- käydä metsän rajalla varmistamassa onko siellä merkkejä metsänpedoista....

Orube: Koska he tietävät, ettei mummu jakele vastaavia lupia noin vain saati kelle tahansa he ottivat tehtävän suorastaan ilolla ja kunnialla vastaan....

 

Orube: *pysähtyy* He tekivät sen aivan liian avoimesti ja naiivisti, vaikka minä todella yritin varoittaakin heitä ennakoimalla heille huonoa säätä- vaikka tänään tietysti paistaakin aurinko- ja vetoamalla  hieman heidän tunteisiin ja pelkoihinsa tosiasialla siitä, ettei kukaan kyläläinen ole palannut metsänrajalta ainakaan ehjin nahoin....

  

Orube: Kromi nyt vain on poikkeus, mutta sehän sai heidät vain innostumaan ja nyt he ovat tietämättään matkalla houkutuslinnuiksi metsänpedoille ihan vain, jotta Kromi saataisiin mummun suunnitelman mukaan hoidettua ihan kokonaan ja lopullisesti kylän ohella pois myös koko maailmasta....

Orube: *puree huulta ollakseen itkemättä*

Heidän kaikkien kuolema tulee olemaan minun syytäni!

Ja vain siksi etten todella keksinyt mitään vaihtoehtoista, reilua ja väkivallatomampaa suunnitelmaa, joka olisi kuitenkin ajanut saman asian!

-Miellyttänyt mummua satuttamatta kuitenkaan käytännössä ketään....

Orube: Vain minä olisin voinut estää tämän kaiken....

Vain minä tiesin kuinka paljon mummu inhosi Kromia ja sitä hänen metsä pakkomiellettään ja mitä hän oli todella valmis tekemään päästäkseen kummastakin todella eroon- uhrasi sen johdosta jopa kaksi uskollisinta kyläläistä! 

Jos olisin vain puhunut hänelle ja ehdottanut edes jotain pientä tämän vääryyden sijaan mummu olisi kyllä kuunnellut eikä olisi päätynyt mihinkään pahaan....

  

Orube: Toisinsanoen....Ilman minun neuvottomuuttani kukaan ei....*havahtuu kauempaa kuuluvaan puheeseen* olisi tässä tilanteessa juuri nyt....

* Kromin ja Rashin puhe kantautuu Oruben korviin*

Orube: Sehän on Kromi!

Eikö hän karannutkaan kotoaan juuri eilen hiukset jotenkin oudon värisenä niin kuin Kamino kauhisteli suureen ääneen häntä kylän laidoilta etsiessään?

Orube: Luulin, että niin tehdessään hän olisi jo metsässä, mutta....kenties saankin nyt vielä mahdollisuuden estää häntä menemästä sinne.... *rientää nopeasti eteenpäin*

Rashi: Etkö voisi vielä edes harkita? Pieni, päivän tai parin lepo täällä kadulla- poissa muiden silmistä ja kenenkään sinua näkemättä- voisi auttaa ja antaa sinulle aikaa selvittää tuota tilannettasi ennen suurempia siirtoja metsään, missä voisit tuon näköisenä jäädä pahimmillaan jopa ihan yksinkin.  

Meinaan, että voisinhan minä jop-....

Rashi: * huomaa Oruben jo kaukaa vaieten hetkeksi* 

Kromi: Jopa mitä? Lähteä mukaani metsään vai? 

Ei kiitos kuule, en kaipaa mitään lapsenvahtia saati halua itsekään vastaavaa roolia sinun holhoojanasi, sillä....

Rashi: E-ei, ei...En minä mitään sellaista tarkoittanut vaan sitä, että voisinhan minä jopa koittaa hankkia sinulle jotain lääkkeitä helpottamaan tuota tilannettasi- laskemaan siis mahdollista kuumettasi tai jotain muuta sellaista, mikä olisi voinut....

Kromi: En tarvitse mitään lääkkeitä! Olen täysin terve.

Sitä paitsi eihän sinulla olisi vain varattomana katulaisena edes rahaa moisiin hankintoihin!

Ja sinut tuntien hyväsydämmisyytesikin estää näpistelyt sun muut kierommat hankinta menetelmät....

Rashi: *nielaisee kuuluvasti*

Kromi: Joten sen sijaan, että teet mitään turhia lupauksia turhista lääkkeistä, joita en edes tarvitse voisit nyt viimein siirtyä tieltäni ja päästää minut etenemään metsään asti- ilman tätä kommervenkkiäsi voisin jo ollakin siellä. 

Orube: *ojentaa kätensä Kromin olkapäälle puuttuen puheeseen*

Sitä suuremmalla syyllä onneksi satuinkin kohtaamaan sinut vielä Kromi....

Meidän täytyy puhua ja...

Kromi: *kääntyy vilkaisemaan taakseen kulmat kurtussa*

Rashi: Okei, okei....Nyt ei sitten mitään kauhunkiljahduksia saati sitten minkäänlaisia vaistonvaraisia ruoanhankinta menetelmiä.

Orube on vielä vähemmän ruokaa kuin minä ja jos hyökkäät hänen kimppuunsa en voi enää taata kumman puolella olisin.

-En vaikka lupasinkin auttaa sinut loppuun asti!

Kromi: Mitä ihmettä sinä oikein höpiset Rashi?

Puhut minulle kuin olisin koira, mikä minä en ole.

Minähän vain katsoin kuka ihme ja kumma onnistui hiipimään selustaani niin huomaamattomasti ja hiljaa.

Kromi: Ja ilokseni voinkin todeta tuntevani hänet.

*kääntyy takaisin*

-Hei Orube, miten suutarin liikkeessä on mennyt viime aikoina?  Oletko palanut jo aivan loppuun, kun vanhempani ovat antaneet sinulle lisää vastuuta ja tehtäviä?

Kromi: Ihan vaan vinkkinä sinun kannattaa nyt alkaa todella tottua siihen, sillä minä en palaa enää takaisin.

Saatkin nyt kunnian olla viimeinen kyläläinen, jonka täällä näen.

Koska kuitenkin tunnen sinut ja tiedän, ettet ole kylän pahimpia kielijöitä uskaltaisin jopa pyytää ja toivoa, ettet kertoisi nähneesi min-...

Orube: * haukkoo järkyttyneenä henkeään* 

Mi-miten....K-kui-kuinka....

Orube: K-kr-kromi....Mi-mi-miten s-si-nä...Miten sinä....

Olet... tuon näköinen?....

S-si-sinähän...olet....olet i-ihan n-ni-niin kuin...ihan niin kuin.....

Kromi: Mikä? Mitä? Älä nyt vain sano, että sinäkin väität...

Kromi: Rashi, soititko sinä hänelle ja pyysit tänne ihan vain, jotta hänkin väittäisi minun näyttävän joltain ihmeen kummajaiselta tai eläimeltä?

Niin, että viimeinkin muka uskoisin sen!

Rashi: Ei, en- miten se voisi edes olla mahdollista kun eihän minulla ole edes puhelinta.

-Minähän olen vain varaton katulainen, niin kuin tuossa äsken juuri itse asian ilmaisit. 

Rashi: Kenties sinun pitäisikin nyt vain viimein alkaa uskoa se mitä minä olen tässä jo heräämisestäsi asti koittanut sinulle tolkuttaa; kaikki ei ole nyt kohdallaan.

Et ole norm-....

Tarkoitan et ole enää samannäköinen kuin eilen...

Kromi: *mutristaa suutaan* 

No ainakin osaat puhua jo siivommin kuin tuossa aiemmin- pisteet siitä, mutta se ei todista vielä mitään!

Kromi: *kääntyy Oruben puoleen*

Orube, näetkö sinäkin minut muka todella samalla tavalla kuin Rashi?

Jotenkin erilaisena kuin ennen? 

Vai onko tämä todella joku teidän yhdessä suunnittelemanne vitsi tai pila, jonka tarkoituksena olisi saada minut jäämään tänne kylään?

Vai sittenkin joku aikuisten tai kylänvanhinten suunnitelma, jota teidät laitettiin toteuttamaan ihan vain koska he tietävät, etten luota heistä kehenkään sitten tippaakaan?

Orube: E-ei...ei ole m-mitään suunnitelmaa.....

Si-s-sinua on vain...Sinua on ...etsitty vain satunnaisesti...

Orube: J-Ja...

Ja minähän näin sinut vasta äsken....joten en voinut mitenkään tietää miltä näytät- kukaan e-ei tiedä!....

Orube: *harppoo muutaman huteran askeleen taaksepäin*

Kromi: Sinähän suorastaan pelkäät minua....Eli tämä ei voi olla pelkkää pilaa...

Kromi: Mutta miksi nyt? 

Minulla ei yksinkertaisesti ole nyt aikaa tällaiseen! 

Voisin nytkin jo vain kirmailla metsässä eläinystävieni seurassa kuullen metsän juoruja sen sijaan että junnaan vielä täällä teidän arvioitavananne.

Vaikka olisin esimerkiksi vähän väsýneen ja oudon näköinen tummilla silmänalusilla niin sillä ei ole mitään väliä- ulkonäölläni ei ole sitten minkäänlaista merkitystä metsässä!

Teidän täytyy päästää minut nyt tai muuten minä....

Orube: * alkaa tointua alku järkytyksestään*

Se ei olisi sinulle hyväksi Kromi....

Orube: Sinun olisi näes hyvä tietää, että....

Kromi: *huomaa liikettä Oruben takana* 

Kromi: Ei voi olla todellista! 

Kromi: Se on Indra- vihoviimeisin kyläläinen jonka haluaisin nyt tavata.

Hän on lääkäri ja myös Kaminon paras ystävä, joka kertoo serkulleni varmasti nähneensä minut täällä.

Ja kun Kamino saa tietää niin tulevat myös vanhempani sekä koko kylä tietoiseksi liikkeistäni.

Kromi: Jos en ehdi metsään pian minut saatetaan vielä pysäyttää- kukaan muu ei astu jalallaankaan sinne joten metsä on pelastuksen ohella myös etuni...

Kun vain ehtisin sinne ajoissa.....

Kromi: *alkaa perääntyä* 

Indra on jo nähnyt minut, joten hänen ei tarvitse tehdä enää paljonkaan saadakseen minut kiinni.

Mitä pidemmäksi aikaa tähän jään sitä todennäköisempää hänen onnistumisensa on...

Kromi: Kun Rashii ja Orube huomaavat hänet he saavat hoidella hänet....

-Minun on toimittava - nyt tai ei koskaan!

Rashi: Hei, mikä sinulle nyt tuli? 

Rashi: Vaikutit äsken jo jotenkin ymmärtäneen mistä olen sinulle tässä jo ties kuinka kauan puhunut ja ilmeisesti Orube sai sinut vakuuttuneeksi.

Ymmärrän kyllä, että se on varmasti järkyttävää, mutta älä unohda ettet ole yksin!

Voimme edetä tästä ihan tunteidesi mukaisesti joko sairaalallle tai sitten- ......

Kromi: *pyörähtää äkisti ympäri pinkaisten juoksuun*

Kromi: Siinä tapauksessa tiedän täsmälleen mihin tunteeni minut johtavat!

Kromi: Kotiini metsään, jossa millään pikkuasioilla ei ole sen suurempaa merkitystä! 

-Ei sillä väittämälläsi ulkonäölläni, ammatittomuudellani saati millään väärällä mitä minussa on väitetty aina jollain tasolla olevan!

Rashi: Älä nyt viitsi, ei sinussa käytännössä ole mitään vikaa!

 Muista nyt vain se mitä sanoin; ne eläinystäväsi saattavat järkyttyä vähintään yhtä pahasti tuosta muutoksestasi kuin mekin!

-Riski, että jäät yksin on aika suuri!

Kromi: Hän saattaa olla oikeassa....Enhän edellenkään tiedä, kuinka  kauhealta mahdollisesti näytän saati sitäkään uskonko heidän väitteeseensä siitä....

Voihan olla, että se oli vain keino saada minut jäämään kylään!

Kromi: Älä sinä siitä huoli!

En ole koskaan metsässä yksin! 

Pitäkää te nyt vain huoli siitä, ettei kukaan ylimääräinen saa tietää tästä ja että pidätte itsekin suunne kiinni!

Hurttis: *haukahtaa pari kertaa voimakkaasti* 

Kromi: Niin juuri Hurttis- vapaa, vapaa!

Minä olen nyt vapaa!

Rashi: *jää katsomaan hetkeksi Kromin perään*

Onnea matkaan ystävä hyvä....Kenties olet todella oikeassa etkä jääkään yksin...

Rashi: Toisin kuin minä nyt kun lähdit.....

Rashi: Ellei sitten.... *katsahtaa Orubeen* 

Rashi: Noh, homma tuli nyt sitten hoidettua.

Kromi pääsi lähtemään sinne minne halusikin- vaikka tekikin sen melko äkisti ja aika yllättäen- ja mekin säästyimme kiinnijäämiseltä eli kaikki hyvin vai mitä? 

Rashi: Ajattelin, että nappaan tuon Kromin makuualusena toimineen muovisäkin mukaani ja suuntaan tästä sitten Hurttiksen kanssa kylän keskustaan . 

Ties mitä hauskaa me siellä vielä tänään keksimmekään! 

Tosin olisi kyllä kiva, jos sinäkin liittyisit seuraamme...

Kolme henkilöä keksisi näes taatusti paljon hauskempaa tekemistä kuin vain kaksi.....

Orube: Oletko sekaisin! Miten voit edes ajatella mitään tuollaista tuon äskeisen jälkeen?!

Orube: Miksi ihmeessä päästit hänet menemään? 

Kromia ei olisi saanut päästää metsään- eikä vain sen takia, että se on kielletty paikka! 

-Olin näes juuri varoittamassa häntä siitä, mikä häntä siellä odottaa; varma tuho ja kuolema!

Orube: Eikä tämä ole mitään pilaa vaan ihan suunniteltu juttu, jolla Kromista pyritään pääsemään lopullisesti eroon!

-Ja no...myönnetään, vaikka minäkin alkuun säikähdin sitä hänen hurjaa ja outoa ulkonäköään se ei häntä pelasta! 

Mikään ei pelasta, sil-....*huomaa takanaan liikettä* 

Orube: Oih, öh...Indra...mitä...mitä sinä täällä asti kylästä teet?

Indra: Hei Orube. 

Kysyisin varmasti samaa sinulta ja katulais ystävältäsi, ellen olisi nähnyt itse jo kaikkea....

Indra:  Se Kromin livahtaminen kohti metsää olisi kyllä ollut estettävissäkin....

Orube: Et kai vain tarkoita, että kerrot tästä kylänvanhimmille? 

Ei....Pyydän Indra, älä tee niin! Siitä ei seuraa mitään hyvää!

Rashi: Emmekä me tehneet käytännössä mitään väärää. 

Tarkoitan...minä en tehnyt mitään väärää- autoin vain ystävää hädässä.

Ja Orube....hän vain sattui viime hetkellä paikalle.....

Indra: On hienoa antaa ystävän elää sellaisena kuin hän on- sellaista elämää kuin on hänelle tyypillistä.

Suojella ja auttaakin häntä...

-Uskokaa pois se on sen arvoista, sillä tuo kyseinen elämä voi vaikuttaa vielä koko kylään ja ratkaistakin kaiken....

***

Summers: *pysähtyy*

 Olemme nyt metsän rajalla Billy- juuri siellä minne Imelda antoi meille luvan mennä.

Eikö olekin hienoa, että saimme tehtävämme nyt päätökseen? 

Olemme nyt virallisesti ensimmäiset normaalit kyläläiset, jotka ovat käyneet metsän rajalla ja selvinneet sieltä pian jopa takaisin!

Kenties meiltä pyydetään jopa haastattteluja ja pääsemme jopa päivän lehteen! 

Meistä tulee suorastaan julkkiksia!

Billy: Tjaah...

Billy: Onhan sitä hurjempaakin nähty...

Summers: Mitä? Mitä sinä oikein tarkoitat? 

Summers: Eikö...eikö meidän pitäisi kääntyä nyt vain takaisinpäin?

Kuten sanoin saimme jo meille annetun tehtävän päätökseen; varmistimme ettei metsänpetoja näy missään, joten kaikki hyvin.    

Summers: Billy, kuunteletko sinä minua? 

Et voi vain jatkaa eteenpäin, sillä pian olet jo virallisesti metsän puolella ja silloin rikot jo kylän sääntöjä- tehtävämme menettää merkityksensä- metsä on kielletty paikka, muistathan?

Summers: *kivahtaa* Billy!!

Billy: *pysähtyy*

Billy: Rauhoitu nyt Summers.

Eihän sitä ensimmäistä kertaa metsässä olla vai mitä?

Sitä paitsi kuten itse sanoit en ole vielä metsän puolella.

Periaatteessa ylitin vasta sen meidän ihmisten luoman rajan, joka on aivan liian näkösällä eläimille ja metsänpedoille. 

Billy: Niiden omaksuma raja kylän ja metsän välillä on varmasti tuon kuusikon takana, missä ne ovat suojassa katseilta ja missä me voimme vasta sanoa onko metsänpetoja nyt näkyvillä vai ei.

-Se alhainen  eläinpoika Kromikin on varmasti tiennyt tämän jo ennen meitä!

Summers: Meinaatko... meinaatko sinä siis uhmata Imeldan käskyjä?

Toimia niin kuin Kromi ja astua metsään, jonne ei ole moniin sukupolviin saanut kukaan kyläläinen astua? Rikkoa kylän sääntöjä? 

Billy: Ei, en varsinaisesti.

Suoritan vain saamani tehtävän kunnolla vilkaisemalla todellisen rajan taa.

Niin voimme olla varmoja tilanteesta ja vieläpä lehtiartikkelien arvoisia....

Billy: Sen ei pitäisi viedä edes kauakaan.

Koska olet kuitenkin selvästi pelkurimaisempi kuin minä sinun kannattanee jäädä tänne.

- Palaan jo hetken päästä takaisin.

Billy: *katoaa kuusikkoon*

Summers: *vetää kädet nyrkkiin*

Vai että pelkurimaisempi! Ja pah!

Summers: Olen pikemminkin  järkevämpi kuin hän- minä en uhittele Imeldan määräyksille ollakseni "suurempi sankari" saati "oudon eläinpojan veroinen metsäntuntija", vaan toimin täsmälleen niiden rajoissa saadakseni tehtävän suoritettua- ja niinhän minä käytännössä jo teinkin.

Summers: *kääntyy palatakseen kylään*

Jos Billyllä ei kerran mene kauaa hän saa minut kyllä vielä kiinni ennen kuin ehdin kunnolla kylään asti....

*kuusikko heilahtaa*

Summers: Hmmh..? Mikäköhän se oli? 

Todennäköisesti vain tuuli tai sitten Billy oli todella näin nopea ja tulee jo nyt takaisin...-

Summers: *siristää silmiään* Ellei hän sitten jää vain pelleilemään ja koeta säikyttää minua....

*kuusikko heilahtaa uudestaan vielä rajummin*

Summers: Jaa-a, no tuo oli selvä merkkki siitä, ettei kyseessä ole vain tuuli! *rientää takaisnpäin*

Summers: Hoi Billy! Hyvä yritys, mutta en mene tuohon halpaan!

Tule nyt vain pois piilostasi niin palataan takaisin kylään ja kerrotaan Imeldalle havaintojemme lopputulokset.

*pitkä hiljaisuus*

Summers: Tämä ei ole enää hauskaa! 

Olen nyt täysin tosissani kun sanon, että meidän täytyy todella lähteä täältä että ehdimme kylän puolelle ja samalla kotiin ennen pimeän tuloa!

Summers: Ärh, hän on toisinaan kuin lapsi jota pitää kaista ja paapoa- lahjoa ja toisinaan myös pakottaa...

Ja aina minun täytyy olla se, joka tekee niin!

*huokaus* Mutta ei kai minun auta muu kuin hakea hänet itse....

*astuu turhautuneensa kuusikkoon* Hän saa maksaa tästä kuitenkin vielä potut pottuina!

Summers: *rämpii entistä syvemmälle metsän kasvustoon ähisten ja murahdellen*

Summers: No...täällä sitä nyt ollaan...

Sen "varsinaisen " rajan takana niin kuin Billy asian ilmaisi.

-Metsässä luvatta....

Pitää pitää nyt visusti huoli siitä, ettei kukaan saa koskaan tietää tästä mokomasta sääntörikkomuksesta....

Summers:  Mikä on kyllä täysin Billyn vika!

Missä hän nyt sitten oikein onkaan....*vilkuilee puolelta toiselle*

Jos hän kuvittelee pilailevansa kanssani piileksimällä vain entistä syvemmällä metsässä - pusikossa tai jossain - niin hän on kyllä täysin ka-.....

Summers: *jää tuijottamaan lamaantuneena eteensä*

Summers: *näkee jotain kauheaa* Voi ei!  Ei, ei, ei.....!

Tämä ei voi olla mahdollsta!  Ei sitten mitenkään mahdollista!.....

Summers: *haukkoo henkeään* Miten tämä on mahdollista?....

Summers: Miksi ihmeessä tulin tänne?

Minkä ihmeen takia ylipäänsä kumpikaan meistä tuli tänne??....

Summers: Miten ihmeessä pääsen täältä pois? Pois niin pian kuin vain mahdollista! 

Minun on päästävä poi-........

AAAHHH!!!

***