Suden sydän luku 4

Suden sydän

Luku 4: Luotto kortilla 

 

Kamino: ....No et kuule ikinä arvaa mitä se Sacher- kakun silloin ostanut mies tuli eilen minulle valittamaan....

Kamino: Hän voihki olevansa allerginen suklaalle ja syytti siten minua salamurhaajaksi, joka olisi pahimmillaan voinut saada hänet jopa hengiltä, vaikka enhän minä toden totta tiennyt siitä mokomasta allergiasta aiemmin mitään.

Indra: Kylämme asukkaat osaavat olla vaativia. 

Kamino: Sanopa kuule muuta. Ja aivan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi....

Kamino: Isänikään ei katsos ollut kovinkaan tyytyväinen saadessaan kuulla, miten olin palvellut vastaavanlaista asiakasta; 

minun kun olisi kuulemma pitänyt esitellä ja jopa tarjota hänelle useita eri kakkuja niin että hän olisi löytänyt sen itselleen sopivimman ja siten välttynyt siltä järkytykseltään ja...no, liki myrkytykseltään. 

Kamino: Minä ihan toden totta yritin, mutten onnistunut ihan sillä isän toivomalla tavalla, sillä kun kakusta saadut rahat tuli maksaa korvauksena takaisin niin konditorio tuli siinä samalla vain menettäneeksi hyvän, pitkäaikaisen asiakkaansa. 

Kamino: Nyt en voikaan muuta kuin toivoa, ettei isä ole menettänyt vähäisimmässäkään määrin uskoaan minuun, sillä hänen on tiedostettava se minkä minä jo tiedän: minun elämäni ammatti on konditoriossa, ei missään muualla! 

Indra: Kuulostat jo ihan eräältä tietyltä henkilöltä, joka on jo pitkään ajatellut samaan "ehdottomaan" tapaan paikastaan kylässämme.....

Kamino: Tarkoitatko Kromia? 

Kamino: Eihän hän ole koskaan ajatellut omaavansa sitten minkäänlaista ammattia saati sitten-.....

Indra: Enhän minä ammatista puhunutkaan vaan paikasta kylässämme.

Indra: Kuten varmasti tiedät hänhän on jo pitkään ollut varma siitä että hänen olisi päästävä metsään, jossa on ainakin eläimiä joille puhua ja joita hän juuri itse ymmärtää. 

Sellaisen sosiaalisen vetovoiman katkaiseminen onkin taatusti  vaikeaa....

Kamino: *kääntyy vaiteliaasti mutisten poispäin* 

No siinä olet kyllä oikeassa. Minusta se vetovoima on tosi pelottava ja samalla on todella ärsyttävää kun hän yrittää niin sitkeästi seurata sitä ja pyrkiä metsään. 

Kamino: Aivan kuin häneltä muka puuttuisi jotain mitä ei voisi löytää täältä kylästä.

-Kyllä täältäkin niitä eläimiä löytyy, kunhan vain jaksaa kulkea kaduilla ja etsiä!

Kamino: *kääntyy hitaasti takaisin* Mutta ylipäänsä se kaikki mitä hän on valmis tekemään päästäkseen sinne rytelikköön.... 

Voi, et kuule tiedäkään Indra...

Kamino: Kromi on näes viime päivinä käyttäytynyt todella omituisesti- miellyttämishaluisesti. 

Joudunkin jopa perumaan puheeni siitä ettei hän olisi koskaan ajatellut omaavansa  minkäänlaista ammattia, sillä tuossa muutama viikko sitten hän tuli vanhempiensa kanssa puhumaan isälleni kipinästä, jonka hän oli muka tuntenut silloin edellisellä kerralla kun oli autellut minua konditoriossa.

Kamino: Hän onnistui vakuuttamaan käytöksellään ja toimillaan isäni ja hänen ansiostaan pääsinkin tänään näin aamusta tapaamaan sinua, sillä Kromi sai tämän päiväisen työvuoroni. 

Mutta juuri sen takia koska hän sai sen en tunne juuri minkäänlaista kiitosta tai rauhaa, sillä hänhän karkasi silloin viimeksikin minkä pohjalta hänellä on tänäänkin vain entistä paremmat mahdollisuudet

livistää uudelleen ja edetä jopa pidemmällekin metsään....

Kamino: Enkä ole huolissani vain siksi koska hän on serkkuni, vaan koska...koska....no, tiedäthän sinä... 

Olethan kuullut niitä kylän vanhimpien tarinoita, joidenka pohjalta metsään ei juuri saisi mennä....

Indra: Toki. Mutta lieneekin eri juttu uskonko ihan niihin kaikkiin...

Kamino: M-mitä sinä oikein tarkoitat?

Vihjaatko, että minä olisin naiivi ja että...se menisi jopa ihan yli? 

Että olisin liian varovainen?

Indra: Ei, pois se minusta ystävä hyvä. 

Tarkoitukseni oli vain sanoa että.....

Indra: Kun kerran olet niin huolissasi sen metsän suhteen niin ehkä sinun kannattaisi yrittää nyt olla vain iloinen, että Kromi osoittaa mielenkiintoa ylipäänsä johonkin muuhun ja vieläpä jopa sellaiseen ammattiin, joka löytyy suvustanne; sattumoisin juuri sinulta ja isältäsi.

.

Kamino: Ei se ole mielenkiintoa vaan silkkaa teeskentelyä!

Kamino: Kromi tekee niin jotta häneen luotettaisiin, eikä hänen aikeitaan nyt yksin työvuorossaan epäiltäisi

- niin hän pääsisi karkaamaan helposti.

Kamino: *pyörähtää kohti pöytää*

Kamino: Ja jos hän tekee niin, niin ties millaiseen tilanteeseen hän itsensä ajaa; ensiksikin metsä ja sen vaarat, toiseksi konditorio jäisi ilman palveluntarjoajaa kärsien siitä maineellaan ja kolmanneksi Kromi vain innostuisi entisestään karkaamaan yhä uudelleen ja uudelleen tai pahimmillaan jättäisi jopa palaamatta ollenkaan kotiin.

Ja jos hän tekisi niin-...

Indra: Jossittelet niin kovasti Kamino. 

Kyseessä on Kromin tilanne ja ammatti- jos sinäkin alat murehtia siitä hänen puolestaan hän saa vain lisää paineita.

Sinun tulisi ennemminkin olla avoimena kaikille mahdollisuuksille joita hän ylipäänsä saa.

Ja mitä siihen metsään tulee....ethän sentään tuomitsisi häntä, vaikka se kuuluisikin jollain tapaa hänen elämäänsä? 

Kamino: *katsoo välttelevästi poispäin* 

En minä ketään tuomitse...on vain...minä vain...se ei vain....ähh....

Minusta...on vain niin outoa, että Kromi muka yhtäkkiä olisikin hylännyt haaveensa metsään pääsystä ja muka todella kiinnostunut kondiittorin ammatista- leivosten valmistamisesta, myyntitöistä saati muusta sellaisesta.

Ei hän ainakaan silloin viime kerralla kun oli auttelemassa minua osoittanut siihen minkäänlaista kipinää; sosiaalisuutta, palveluhaluisuutta saati sitten intohimoa leivonnaisiin- nyhjötti vain huomaamattomana myymälän nurkassa kunnes silmäni vältti....

Indra: Otathan nyt kuitenkin huomioon, että nämä kylämme ammatti kuviot ovat valitettavasti vuosien mittaan luoneet ammatteihin tietynlaiset persoonakuvat työntekijöistään, mikä vaikuttanee nyt myös sinun näkemykseesi Kromista.

- Niiden mukaanhan tietyssä ammatissa tulisi olla muka vain tietynlaisia ihmisiä.

Indra: Mutta niinhän se ei käytännössä voi edes olla, sillä jokaisella meistä on aivan oma persoonansa ja kiinnostuksen kohteensa, synnyimme sitten mihin ammattiin tahansa. 

Ja no...hyvin vaikeahan  se metsä ja luonto on edes saada sairaalaan niin että Kromin mieltymysten mukainen "elämän ammatti" olisi voinut edes tuoda itsensä jo silloin syntyessä esiin.

Kamino: Eihän metsässä ole edes mitään ammatteja! 

Se on kamala paikka, mihin kukaan ei saisi mennä eli ei Kromillakaan missään nimessä ole mitään asiaa mennä sinne!

Siitä on tullut hänelle vain pakkomielle, josta hänen on ehdottomasti päästävä eroon! 

Indra: Noh, rauhoituhan nyt Kamino. Yrittäisit ajatella positiivisesti.

Vaikka nämä ammatit ovatkin aika sukuun sidonnaisia niin muistathan, että isästäsikin tuli suutari sukuun syntymisestä huolimatta leipuri- mikä sitten vuorostaan periytyikin sinulle. 

Kamino: *pitkä hiljaisuus* 

Kamino: Nii-in....Isä peri sen kaukaa suvustamme- aivan sukumme kanta-äidiltä asti, joka oli yhtälailla intohimoinen leipuri. 

Kromissakin on siis ihan pieni hitunen samaa verta, mutta...maailma on selvästi vetänyt hänet erilleen ja hajottanut todellisuuden palasiksi....

Kamino: *aloittaa sarkastisesti jatkamatta loppuun asti*

Näin positiivisesti ajateltuna....hän.... yrittääkin....

*huokaus* Kenties nyt viimein vain korjata sitä; niitä harkitsemattomia siirtoja mitä on mennyt tekemään ilman että kertoi niistä kellekään. 

Ihan vain, jotta hänen läheisensä antaisivat sen hänelle anteeksi...jotta minä antaisin sen hänelle anteeksi.....enkä ottaisi hänen siirtymistään kondiittorin töihin niin henkilökohtaisesti.

Kamino: Ehkä tässä onkin kyse enemmän siitä, että Kromi kokee jäävänsä tilanteensa kanssa aivan yksin. Ettei hänellä muka olisi kotia saati perhettä ja sukua joka rakastaisi häntä....Ja vain siltä pohjalta koska hän ei saanut ammattiaan jo syntyessään....

Indra: *nyökyttää päätään* Kenties.

Kamino: Mutta tiedätkö mitä Indra? 

Minä....aion antaa Kromille mahdollisuuden epäilemättä saati tuomitsematta häntä. 

Kamino: En voi auttaa häntä sen metsä pakkomielteen kanssa, mutta ainakin serkullinen kiintymykseni ja toivoni voisivat kannustaa häntä elämään elämäänsä ilman minkäänlaista kipua, ahdistusta tai vahdintaa ammattinsa suhteen.

Voisin jopa auttaa häntä kondiittorin töissä alkuun niin, että hän kokisi sen todella elämänsä ammatiksi.

Niin, että hän tuntisi ensi kertaa elämässään miltä sen oikean, mahdollisesti jopa oman ammatin omaaminen tuntuu. 

Indra: *pieni hymynkare*

Kamino: Siten, sen myötä kaikki luonnistunee kuin itsestään.

Ja vaikka Kromi ei tietäisi mistä aloittaa niin minä voisin johdattaa häntä ja osoittaa luottamusta.

Kamino: Niin, luottamusta. Kuten nyt kun konditorion tiski suorastaan notkuu pullollaan tyytyväisistä, palvelua odottavista asiakkaista, joita Kromi palvelee....

Kamino: Siinä samalla jokainen pieni herkun murukin viedään suorastaan käsistä....

Kamino: Mutta Kromi on varmasti tullut ottaneeksi senkin huomioon ja täyttänyt tarjouksessa olevien tuotteiden pöydän niin, että kaikille halukkaille riittää kyllä herkkuja. 

Kamino: Luottamukseni mukaisesti kaikki on siis varmasti juuri nyt konditoriossa juuri niin kuin pitääkin....

  

***

'