Suden sydän
Luku 11: Valvova aika
Orube: Toivon todella, että ymmärrät miksi kutsuin sinut tänne....
Meidän täytyy nyt todella puhua ja-......
Rashi: Tiedän, tiedän- ei puheenaiheellasi ole kuin kaksi vaihtoehtoa; joko nämä ovat treffit, joilla viimein kerrot välittäväsi minusta niin kuin minä sinusta...tai sitten tämä koskee sitä eilistä....
Orube: Nämä eivät ole mitkään treffit!!!
Kyse on vakavasta asiasta- ja niin tosiaan, koskee juuri sitä eilistä!
-Kromin metsään livahtamisesta on nyt tarkalleen 24 tuntia aikaa, mikä tarkoittaa että hänen kohtalonsa siellä luulisi jo sinetöityneen.
Orube: Kaikki riippuu siitä mihin hän todella pyrki.....
Vaikka eipä silläkään taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa; joko hän halusi vain olla uhmakas ja esittää rohkeaa piiloutuen vain metsän rajan tuntumaan palaten viikon sisällä luoksemme- mikä ei kyllä miellyttäisi mummuani- tai sitten hän oli ihan tosissaan ja jatkoi matkaansa metsän rajalta aina niiden sisäpuolellle asti, kohdaten varmuudella metsänpedot, jotka olivat jo niiden kahden metsään lähetetyn kyläläisen, mummun"apurien"- Billyn ja Summersin- kimpussa, mikä tarkoittaisi vuorostaan sitä, että mummun suunnitelma toimi ja Kromi on nyt kuollut....*ääni särähtää hieman*
Pahempaa tästä kaikesta tekee vielä se, etten ole varma kumpi olisi
pahempi vaihtoehto; se, että Kromi palaisikin kylään- ties mitä hurjaa mummu siinä tapauksessa keksisi- vai se että hän olisi jo kuollut.....
Kumpikin vaihtoehto olisi Kromin suhteen kohtalokas ja täysin minun syytäni! En saakaan millään tasolla rauhaa, koska annoin tämän kaiken tapahtua!
Ja ihan turhaan, sillä hyvinhän se mummusi jaksaa vielä kantaa sitä "kylän johtajan" tapaista rooliaan.
Rashi: Tai no....joo....tekihän hän tässä nyt aika kyseenalaisia päätöksiä Kromin suhteen, mutta et ottanut edes huomioon sitä vaihtoehtoa, että hän olisi voinut selvitä siitä.
Ei katsos kannata aina heti miettiä asioita pahimman kautta, vaan löytää rilanteesta pienikin toivo, sillä toivo; sitä on aina.
- Ja kuule, ihan vain tiedoksesi en hommannut tuota jätti smoothieta sinulle, koska halusin vaan koska minun täytyi jotta saisin sinut pysymään varmasti täällä keskustelumme ajan.
Joten turha koittaa nyt lämmitellä mitään tunteita tai koittaa
tehdä minuun vaikutusta myötätunnon ja ymmärryksen kautta....
Rashi: No, tiedätkös et olisi edes tarvinnut mitään smoothieta saadaksesi minut pysymään täällä, koska riittää että sinä olet seuranani vaikka olen tietysti samalla hyvin tyytyväinen ja kiitollinen tästä.
-En ole eläessäni näes maistanutkaan smoothieta!
Ties millainen maku elämys tämä onkaan eritoten sinun seurassasi.....
Orube: *katselee oheista nautiskelua hetken mitään sanomatta*
Rashi: *nielaisee*
Orube: Olen todella huolissani miten Kromin oikein kävi ja sinunkin kuuluisi hänen "ystävänään" osoittaa edes jonkin asteista mielenkiintoa asiaa kohtaan!
Rashi: Mutta eikös Indra puhunut vain, että meistä jokaiselle on haaste jäädä tänne ja leikkiä, että kaikki on hyvin ja jotain asioihin varautumisesta? Ei niihin puutumisesta tai selvittämisestä hätäisesti ja suinpäin.....
Orube: No kuten jo silloin aiemmin sanoin, tältä kaikelta oltaisiin voitu jopa välttyä jos olisin vain ehtinyt puhua ja siinä samalla varoittaa Kromia saati sitten suorittanut asiat paremmin mummun kanssa niin, ettei sitä koko suunnitelmaa olisi edes toteutettu!
*kohottaa uhmakkaasti leukaansa*
Rashi: Okei, okei rauhoituhan nyt....Näen nyt selvästi, ettet pysty kantamaan tätä minään pikkujuttuna ja ymmärrän sen kyllä, mutta....
Muistathan, että Kromi pyysi meitä pitämään huolen siitä, ettei kukaan ylimääräinen saa tietää tästä- ja jo Indra tietää, joten olisi todella tärkeää, ettei mikään puheissamme saati käytöksessämme kiinnittäisi muiden huomiota saaden heidän epäilyksiään heräämään....
- Ihan vain hyvänä esimerkkinä tuo tästä tilanteesta johtuva, stressaantunut käytöksesi.....
Rashi: Jos ja kun olet kerran niin huolissasi, mikset vain kysy suoraan mummultasi, onnistuiko hän suunnitelmassaan vai ei?
Sillä tapaa saisimme jo vastauksen kenties siihen tärkeimpään kysymykseen; onko Kromi enää elossa vai ei....
aivan tänne "aulaan", näin lähelle sisäänkäyntiä?
Varsinaiset paikat kun näyttävät olevan tuolla taempana.
Rashi: Vai onko tämä joku VIP-paikka lähellä lounastarjoiluja?
Kaikki muut asiakkaat ovat kuitenkin tuolla peremmällä....
Orube: Jäimme tähän juuri siksi, koska käsittelemämme aihe- ne eiliset tapahtumat- ovat juuri sellainen asia, josta kukaan muu ei saa kuulla mitään.
Lisäksi mummun maininta kyseisten tapahtumien yhteydessä kenenkään ulkopuolisen kuullen vasta herättäisikin epäilyjä!
Niin mummun toimien kuin meidän uskollisuutemme suhteen....
Orube: Ja mummu on aivan liian vanha kestämään moista "syylisen" taakkaa saati sitten minun omatoimisuudestani ja oikeudenmukaisuudestani heijastuvaa petturuutta....
-Unohtamatta sitten aikaisin heräämistä, jotta voisi vain vastata kysymykseeni Kromin suhteen! Ei hän välttämättä edes kertoisi minulle mitään tai tietäisi vielä itsekään miten asia on.....
Rashi: Hyvä on, mummusi on selvästi tärkeä henkilö sinulle ja se jos mikä on todella hienoa!
-Olisikin todella ilahduttavaa päästä tapaamaan hänet ja todeta ihan käytännössä mistä olet perinyt noita ihastuttavia piirteitäsi luonteestasi aina kauneuteesi asti......
EOrube: Enpä oikein tiedä kannattaako se...
Rashi: Älä nyt viitsi. Minähän voisin jopa auttaa sinua sen puhumisen suhteen niin että saisimme tietää onko Kromi tosiaan kuol-.....
*Orube: *huomaa Indran ja Kaminon saapuvan paikalle*
Indra: *jatkaa matkaansa kohti pöytää*
Miksi heidän piti tulla juuri tänne? Ja miksi juuri nyt?
Rashi: Eihän meillä ole nyt mitään hätää; Indrahan lupasi pitää suunsa ja olla kertomatta meistä tai Kromin lähdöstä kellekään.
Antoi siitä selvästi tuossa äsken ihan merkinkin.
Voimme siis jatkaa vain kaikessa rauhassa ja-....
Indra tuli tänne Kaminon kanssa- Kromin serkun, joka ei ole viime päivinä muuta tehnytkään kuin etsinyt toissapäivänä kotoaan karannutta serkkuaan!
Jos hän saisi kuulla tämän päässeen livahtamaan jo metsään asti ja meidän olleen silloin jopa paikalla hän ei ikipäivänä jättäisi meitä rauhaan!
Tämä vuorostaan tarkoittaa, että emme pääse sirroissamme yhtään sen enempää eteenpäin kuin Kamino serkkunsa etsinnöissä.
Orube: *astuu askeleen taaksepäin puuskahtaen samalla kuuluvasti*
Jäämme junnaamaan siis paikoillemme, koska Kamino ei ole ainut, jonka kuulevia korvia meidän pitäisi varoa.
- En halua mummun saavan tietää suunnitelmansa manhdollisesta onnistumisesta yhtään keneltäkään, ettei hän vain pääse nautinnon makuun ja innostu sitä kautta vain entisestään hankkiutumaan eroon henkilöistä, joista ei vain itse pidä.....
Orube: Ja ihan näin reiluuden nimissä vain tiedoksesi; mummu ei ikinä haluaisi tavata sinua.
Orube: Olet katulainen, mikä meinaa jo etukäteen sitä, että mummulla on varsin penseä näkemys sinuun- hän kun ei kiinnitä niinkään huomiota ihmisiin persoonina tai yksilöinä vaan ennemminkin vain siihen mihin ryhmään tai luokkaan kukin meistä kuuluu määrittäen luonteemme ja käytöksemme sekä siinä samalla oman suhtautumisensa aika lailla vain sen pohjalta.....
Rashi: Auts, kuulostaa kyllä varsin jyrkältä ja rajultakin....
-Mutta hei, ei älä turhaan huoli; minähän voisin osoitttautua suorastaan jopa poikkeustapaukseksi- ensimmäiseksi katulaiseksi, jota hän pystyy katsomaan ja puhuttelemaankin sanomatta " hyi, yök"!
Osaan katsos toimia ja käyttäytyä kuin malli kansalainen ja tilanteen niin vaatiessa vedellä oikeista naruistakin, jotta-....
Et saa sidottua mummua minkäänlaisiin naruihin- saati sitten kahleisiin- joissa sitten ohjailisit häntä.
-Pitäisit näes mielessä, että metsän rajojen ylittäminen on kylän säännöissä kiellettyä, mutta niitä vastoin mummu suorastaan halusi tiedät kyllä kenen livahtavan metsän puolelle.
Ja virittääkseen sen ansan hänen surmakseen mummu ei edes epäiröinnyt uhrata kahta uskollisinta kyläläistään!
Sääntöjen sun muiden rajoittavien tekijöiden uhmaaminen ei ole mummulle siis mikään este tai ongelma!
!
-Ei pieniäkään virheitä saati sanoja, ei sääntöjen rikkomista tai kapinointia..... *antaa katseensa vaeltaa taakseen*
.....Eikä ylipäänsä pienintäkään syytä suututtaa häntä....
Orube: *seuraa pojan katsetta*
Rashi: Okei, okei, meneehän tämä kieltämättä väkisinkin aika vaikeaksi; onhan mummullasi jo useampi syy olla vihainen meille, mutta älä kuitenkaan huoli.
Kun toimimme hienovaraisesti ja hiljaa kuten Indra nyt tekee onnistumme taatusti selvittämään tiedät kyllä kenen tilanteen ja tarvittaessa varmasti vielä auttamaankin häntä.
On vain edettevä rauhassa askel askeleelta, vaikka tilanne kuinka ahdistaisikin meitä itseämme....
Eihän mikään ole elämässä koskaan varmaa!
Ei edes elämä itse!
Ethän sinä tehnyt käytännössä mitään väärää ja joudu kantamaan sen johdosta huonoa omaatuntoa saati joudu pelkäämään, mitä oma isoisoäitisi ajattelee omista siirroistasi ja mielipiteistäsi unohtamattakaan pelkoa siitä mitä hän olisi valmis tekemään saadakseen tahtonsa varmasti läpi....
Orube: *painaa päänsä ja katseensa alas*
En ymmärrä miten tilanne kääntyi tällaiseksi, mutta mummulla on ollut jo pitkään uudet kuviot ja yhtä rumbaa milloin on ollut viimeksi iloinen ja ihan tosissaan tyytyväinen kylän tilanteeseen.
- Aina ennenkin kun vastaan on tullut vastoinkäymisiä hän on kyllä halunnut voittaa, mutta se milloin hänestä tuli tällainen- verenhimoinen- on aivan oma lukunsa ja suorastaan täysi mysteeri.....
Orube: Ja koska mummu alkaa ihan tosissaan olemaan liian vanha kylän johtotehtäviin pelkään, että hän pyrkii osoittamaan pätevyyttään vain entistä tarmokkaammin ja tarmokkaammin aikaansaavilla, mutta samalla vain hurjemmiksi muuttuvilla toimillaan, joissa hän ei sääli sitten ketään....
Orube: Pahinta tässä on se, että käytännössä hänen omaishoitajanaan minä olen jopa osittain vastuussa hänen teoistaan ja siirroistaan pystymättä tietenkään samalla hänen lapsenlapsenlapsenaan hallisemaan tai hillitsemään häntä, sillä se osoittaisi vain epäkunnioitusta ja kiittämättömyyttä häneltä saamaani kasvatusta kohtaan.
-Omatuntoni tuskin tuleekaan jättämään minua koskaan rauhaan, sillä olen aina tähänkin asti valinnut kunnioituksen ja kiitoksen oikein tekemisen sijaan ja nyt se on voinut jopa maksaa tiedät kyllä kenen hengen.....
Kun pidät ajatuksesi sen varjolla, kaikki menee vielä hyvin.
Ja koska emme edes ole täysin varmoja tiedät kyllä kenen tilanteesta on meidän selvitettävä se ennen seuraavaa huomaamatonta siirtoamme.
Rashi: *nostaa jalkansa huolettomasti pöydälle*
Kun etenemme vastaavalla tavalla eli huomaamattomasti mutta varmasti saamme varmasti vielä aikaan paljon hyvääkin!
Eikä vain hänelle vaan kenties ihan koko kylälle!
Sillä kukaties kun minä olen päässyt vähän juttelemaan mummusi kanssa hänkin kokee jonkinlaisen valaistumisen ja tajuaa tehneensä todella väärin.
Orube: *painautuu kasaan*
Orube: M-mutta...Mutta....*alahuuli alkaa väpättää*
Mutta mitä hyötyä siitä enää olisi jos hän on jo kuollut?
Mummun olisi pitänyt tajuta tekevänsä väärin jo ennen kuin edes teki mitään, jotta sillä olisi todella mitään merkitystä!
Orube: Metsänpedot kun ovat viimeisin asia, jota olisin mummulta odottanut ja samalla myös viimeisin asia mistä hän voisi selvitä!
Ja vaikka sitä jollain ihmeen kikalla selviäisikin niin metsä itse kyllä tappaa....nälkä, jano ja....ja....s-su-suojattomuus....
-Kaikki se vain sen takia, koska minä pelkäsin tälläkin kertaa s-se-seuraamuksia i-itselleni....*ääni pettää lopullisesti*
Rashi: * nousee ylös*
Rashi: Minä olen nyt tässä, etkä sinä muutenkaan ole yksin vastuussa tästä tilanteesta....
Orube: *muutama kyynel ehtii karata poskelle*
Rashi: *polvistuu tytön eteen*
Olet selvästi miettinyt tätä tilannetta tarkkaan.
Tämä on totta tosiaan ongelmallinen kuvio, mutta mielestäni sinun ei edes tarvitse murehtia tiedät kyllä kenestä ainakaan näin paljoa.
Hän on todella vahva- varmasti selvinnyt niistä metsänpedoistakin- ja osaa pitää itsestään huolta.
Tunteehan hän metsänkin selvästi kuin omat taskunsa.
Rashi: Ja kuten jo tiedät, niin kauan kuin häntä ei ole julistettu kuolleeksi me emme ole jättämässä häntä yksin.
Emme ainakaan ennen kuin hän itse julistaa ja todistaa pärjäävänsä siellä hyvin itsekseen.
Metsässä on paljon eläimiä, joidenka kanssa hän pystyy kommunikoimaan ja jotka hän tuntee vieläpä ennalta varsin hyvin- kenties hän onkin pystynyt jopa neuvottelemaan jonkinlaisen välirauhan niiden metsänpetojenkin kanssa selviten siten jopa niden kynsistä ehjin nahoin....
Rashi: *ponnistaa takaisin ylös* Mikä tekeekin kaikesta vielä täysin mahdollista.
Orube: Tiedäthän, että tajuan sinun yrittävän vain kannustaa minua....
-"Neuvotellut sopimuksen metsänpetojen kanssa..." sellainen on täysin mahdotonta!
Metsänpedot ovat kirjaimellisesti petoja; eivät ne neuvottele mistään vaan iskevät kuola suupielestä valuen vähääkään saaliiksi kelpaavan kimppuun!
Rashi: Tuskin nekään ovat kuitenkaan koskaan kohdanneet kyläläistä joka osaisi kommunikoida niiden kanssa- se antaa pienen etulyönti aseman.....
Orube: No joo, onhan se totta- tiedät kyllä kenellä on kyky, jota kellään muulla ei ole, mutta en siltikään oikein usko että se auttaa häntä selviämään metsässä saati sitten takaa sitä, että hän palaisi vielä joskus edes käymään täällä kylässä.
Muistathan minkä näköisenä hän lähti täältä?
Hänhän oli ulkonäöllisesti kuin eläin....tai ennemminkin kuin itse mets-......
-Sen sijaan että olin passittamassa häntä heti lääkäriin minun olisi pitänyt tiedustella paremmin tiesikö hän itse sen ulkonäkönsä muuttumisen syitä tai taustoja.
*pitää katseensa tiukasti ......
Jos se olisikin ollut paljon helpommin korjattavissa kuin alkuun ajattelimme.....
Kai tajusit miksi otukseksi hän muuttui?
Se herättää epäilyjä ja saa niskavillatkin nousemaan pystyyn!
Ja ennen kaikkea altistaa tiedät kyllä kenet vain entistä suurempaan vaaraan jos joku muu kyläläisistä saa tietää tai näkee hänet....
Rashi: Kenties meidän ei todella pitäisikään käsitellä asiaa enää täällä
- tarkoituksenani oli kuitenkin vielä sopia ja neuvotella sen mummusi tapaamisenkin suhteen ja jos hän on kerran puheenaiheena riskitekijä niin en halua altistaa meitä saati tiedät kyllä ketä enää yhtään enempää.
Orube: Ja vain toivottava, että Indra osaa todella pitää suunsa....
Orube: *nousee ylös, seuraten Rashia pois pöydästä*
*yllättävä, koko kahvilassa kaikuva kiljahdus*
Orube: Öhh...miksi meninkään toivomaan mitään....
Tuo kiljahdus kuulosti ihan Kaminolta.....
Rashi: Noh, noh meillä ei ole mitään hätää pikku tipuseni- oma pieni kengännauhaiseni- kun vain pidämme yhtä ja teemme kaiken voitavamme tässä rajoittavassa ja ennen kaikkea valvovassa ajassa....
***
Hetkeä myöhemmin ulkona
Rashi: Hoi Hurttis!
Hurttis: *rientää nurkan takaa paikalle*
Rashi: Minullakin on ollut tässä muutaman tunnin aikana jo hirveä ikävä sinua....
Onkin hienoa, että olemme taas yhdessä!
Nyt Orubekin pääsee viimein näkemään sinut ihan lähietäisyydeltä ja-.....
Orube: Miten saatat käsitellä ja kohdella sitä noin ennakkoluulottomasti? Puhua sille kuin Kromi?
Sehän on kadulla elävä koira, ei lemmikki jonka voisit sanoa tuntevasi läpikotaisin. Ties milloin se iskee hampaansa käsivarteesi tai-.....
Rashi: No en sanoisi niinkään....
Me olemme Hurttiksen kanssa tunteneet jo useita vuosia- periaatteessa aina siitä asti kun omat vanhempani heittivät minut kadulle eli pari tai kolme vuotta.
Näiden yhteisten vuosien pohjalta tiedänkin voivani luottaa Hurttikseen ja yhtä lailla se voi luottaa minuun.
Jos ei arvaamaton, niin ainakin likainen!
Altistat siis oman terveytesi käsittelemällä sitä vieläpä noin paljain käsin.....
On moniakin ihmisiä jotka ovat likaisia- paljon likaisempia kuin minä- näyttämättä siltä kuitenkaan ulospäin.
Sama pätee Hurttikseen. Sitä puhtaampaa koiraa ei olekaan.
Rashi: Ei sillä ettenkö olisi varsin otettukin, että huolehdit terveyteni puolesta.....
Ja jos mummu saa tietää sen- kuten tuolla kahvilassa jo sanoin- hän ei ikinä halua tavata sinua.
Jos siis todella haluat tavata mummun sinun on oltava erilainen.
Rashi: Miten niin erilainen?
Enkö saa tavata mummuasi omana itsenäni?
Eikö sellainen mene jo huijaamisen ja valehtelun puolelle?
Orube: Hänen ei tarvitse kohdata sinua omana itsenäsi, sillä muistathan mikä ensijainen tarkoituksemme oli; sinun piti auttaa minua puhumaan mummulle niin, että saisimme tietää mikä Kromin tilanne on.
Rashi: Niin, niin, tietysti.
Tietysti minä autan sinua....
Rashi: *laskee Hurttiksen alas*
Rashi: Mutta en siltikään ymmärrä, mitä muuta "väärää" minussa muka on kuin se että olen katulainen, joista mummusi ei tykkää?
Orube: Ei sinussa mitään väärää ole - vain piirteitä, jotka eivät osu tässä tilanteessa hyvin yhteen mummun kanssa.....
Orube: Jo tuo lempinimesi "Rashi" kiinnittäisi mummun huomion- eikö se ole vieläpä naisen nimi?
Hänen läsnäollessaan voisitkin käyttää sitä oikeaa nimeäsi, mikä se sitten ikinä olikaan.
Helpointa lienee kuitenkin aloittaa tuosta vaatetuksestasi.....
- Kulahtaneet housut, itsellesi liian iso paita joka on vieläpä ihan koirankarvoissa sekä tuo päässäsi oleva pipo, joka-....
- Paitakin on ihan tarkoituksella "liian iso", jotta se sopisi minulle vielä useamman vuodenkin päästä.
Rashi: Ja mitä nimeeni tulee niin voit olla varma, etten käytä sitä alkuperäisversiota enää koskaan!
- Rhisiart Andreas Stefen Hale Igor Obernikus on yhtä mennyttä kuin suhde vanhempiini.
Isä itse julisti minut silkaksi turhamaisuudeksi ja etten kuulu enää sukuun vain sen takia, koska "synnyinammattini " ei vastannut hänen toiveitaan tai odotuksiaan!
Saat siis keksiä omasta mielestäsi paremman nimen, jota käytät sitten mummun läsnäollessa.....
Ja mitä vaatteisiisi tulee, niin minä voin auttaa niiden kanssa.
- Serkkuni vanhoja kuteita on jäänyt mummun varastoon, mikä varmistaa sen, että saamnme luotua sinulle vakuuttavamman tyylin....
Rashi: Vakuuttavamman tyylin?
Näytänkö sinusta siis aivan pelleltä vai?
Orube: Ei, et... En minä niin sanonut. *katsoo välttelevästi poispäin*
Ei sinun edes tarvitsisi muuttaa itsessäsi mitään, ellet välttämättä haluaisi tavata mummua ja siinä samalla auttaa minua.....
Eritoten nyt, kun tilanne on kääntynyt tällaiselle tasolle jolloin hän on jopa valmis hankkiutumaan itseään epämiellyttävistä henkilöistä eroon
meidän on oltava tosissaan tarkkoja ja hyvin varovaisia....
Ja koska en halua, että sinä päädyt mummun "tappolistalle" haluan vain korostaa kuinka tärkeää minusta olis-...
Rashi: Et halua että kuolen?
Vaan haluat ikään kuin suojella minua....
Olisiko sinusta siis tärkeää, että mummusi hyväksyisi minut?
Ovatko ajatuksesi ja tunteesi minua kohtaan todella suuremmat kuin ulospäin näytät?
Orube: E-en....E-en minä nyt sillä....Eivätkä...Eivätkä tietenkään ole!....
Kuten tiedät minä olen pitänyt sinusta jo alusta asti, eikä se ole muuttunut ainakaan negatiivisessa mielessä mihinkään.
Pikemminkin päinvastoin- tälläkin hetkellä pidän sinusta niin paljon että voisin jopa-......
En sanonut mitään sinnepäinkään, että pitäisin sinusta- ainakaan sillä tavalla.
Rashi: Mutta....
Sinähän punastuit- se kertoo jo paljon!
Orube: *kääntyy poispäin* Ihan sama....
Ei minulla ole aikaa tai varaa tunteille!
Minun on keskityttävä kylän asioihin.
Eritoten siksi, koska pahimmillaan päävastuu noista asioista tulee olemaan jo pian minun.....
Orube: Mummu- tai itse asiassa kaikki kyläläiset- odottavat minun seuraavan hänen jalanjäljissään kylän johtohahmoksi, vaikka olenkin vasta ihan alaikäinen, enkä voisi mitenkään kuulua kylän vanhimpiin
jotka nytkin tekevät päätöksiä kylän asioista.
Orube: Tietysti nuo asiat kiinnostavat minua ja haluan toki vaikuttaakin, mutten todellakaan ole vielä valmis kantamaan niin hurjaa vastuuta.
Etenkään kun minun odotetaan olevan juuri sellainen kuin mummu.....
tiEn minä halua hallita muita kyläläisiä uhitelemalla heidän henkiään saati sitten suunnitella surmanloukkuja kaikista tottelemattomille tai sellaisille joista en pidä!
-Nytkin haluaisin van varmistaa, ettei muummun suunnitelma onnistunut Kromin suhteen mutten tiedä onnistunko siinä mitenkään, vaikka olisitkin apunani....
En tiedä onko minusta tuottamaan mummulle pettymys ja tekemään todella niin kuin on oikein,,,,,
Puhutaan mummusi kanssa ja katsotaan livauttaako hän miten Kromille on käynyt.
Toimita minulle vain ne serkkusi koltut, niin onnistumme siinä huomaamatommasti ja sivistyneesti.
-Jekutetaan siis vähän tätä valvovaa aikaa, niin kaikki menee kyllä hyvin....
***
.JPG)