Sweet Dreams

  Estetiikkakollaasein kuvailua Moi! Näin joka päiväisesti nukke Instagramissa käydessäni ja sitä tolkuttomasti sellaillessani on silmini väkisinkin osunut kuinka kovasti muut nukkeilijat ovat toteutelleet tällaisia estetiikkakollaaseja.   - Itse en ole kertaakaan aiemmin vastaavaa toteuttanut tain tullut edes ajatelleeksikaan, mutta sitä suuremmalla syyllä innostuinkin nyt kokeilemaan ja toteuttamaan tällaisen estetiikkakollaasipostauksen muutamasta nukestani ihan tänne blogin puolelle kuvatakseni heitä vielä paremmin. Cynthia Kaikkea rauhaisaa mitä voi tehdä ihan itsekseen, luotettavimpina ystävinä lemmikit, mutta silti salaa toive sen oikean löytämisestä vielä joskus...( Cynthia on suoraan sanottuna ihan kuin minä tuossa neljä vuotta sitten😅) Kromi Jo kuvatarinan kautta tutuksi tullut Kromi on tehnyt varsin selväksi, että metsä on hänen kotinsa tietämättä välttämättä itsestään ihan kaikkea... -Kengät oli pakko lisätä tähän kun halusipa Kromi sitä itse tai ei ne liitty...

    Älä sokaise minua valollasi, äläkä peitä minua varjollasi (Pahoittelut, että tässä yhteiskuvassa Nevralla on vielä vanha peruukkinsa- sai uuden vasta tuossa viime jouluna näkyen postauksen muissa kuvissa ) Heipati hei! Ajattelin, että olisi kiva avata teille tänne enemmän muitakin tarinoita kuin  Kirottujen kehä,  jota tuli tuossa viime vuonna aika paljon käsiteltyä.  Esimerkiksi  Valo ja Varjo,  jota olen kehitellyt kovasti jo vuosia olisi hyvin avattavissa  ainakin hahmoiltaan. Tähän tarinaanhan kuuluvat siis: Valkrist Nevra  Umbra Aprinde Swan  Valravn Azarel Kuten jo mainittu tarinan nimi on tosiaan  Valo ja Varjo  ja teemaltaan määrittelisin sen todennäköisesti romantasia  sävytteiseksi tarinaksi, jossa rinnastetaan valon ja varjon välistä suhdetta toisiinsa niiden edustamien pääähenkilöiden rakkaustarinan kautta. Olen ideoinut ja työstänyt tätä tarinaa jo vuosien ajan ja alan olla aika loppusuoralla sen valmistum...

  Suden sydän  Luku 14:  Hamaan tappiin  * kirkon kellot soivat* *** Kirkon sisällä Pappi: ....Ja täten olemme tulleet tänne muistamaan kahta arvoisaa kyläläistämme; Billyä ja Summersia, jotka tulivat menehtyneiksi pari viikkoa sitten metsänpetojen kynsissä suorittaessaan rajanvartiointi tehtäväänsä metsän tuntumassa..... Orube: *puristaa kätensä hetki hetkeltä tiukemmin ympärilleen tukahduttaakseen syyllisyyden tuntensa* Pappi: He tiedostivat riskit ottaessaan tehtävän vastaan ja luoja osoittaa arvostuksensa ja armahtaa heidät kaikesta pahasta näin kuoleman jälkeen. - Estiväthän he petoja etenemästä rajaa pidemmälle kylään pelastaen täten meidät kaikki muut. Pappi: Heidän lähdettyään me koemme nyt suurta surua ja tuskaa, mutta  Herra näkee sen ja   pyyhkii kaikkien kyyneleet silmistään, eikä ole enää kuolemaa, eikä surua, itkua tai kipua. Kaikki nämä asiat ovat kadonneet ikuisesti.  Pappi: Ja tämä on osin Billyn ja Summersin ansiota. Kiittääksemm...